Mustaa maanantaita!

Esitanssijana Rauno Repomies / Pasila

Ensi lauantaina on ystäväni 40-vuotisjuhlat joissa dress code on musta. Helppoa! Ehkä kaikille muille, paitsi mulle. Minä omistan vain mustia veluuripöksyjä, mustia jumppatoppeja ja mustia legginsejä. Niin ja mustan kuoritakin. Niistä ei saa juhlakampetta, ei sitten millään, vaikka pistäs miten ison kukan rintaan.

Uutena vuonna olin myös 40-vuotisjuhlissa ja siellä mulla oli musta asu. Sain kehujakin arkkitehtiystävältäni, joten asun täytyi olla oikeasti ihan tyylikäs. Olin löytänyt vintiltä mustan topin ja mustien legginsien seuraksi sellaisen kivan mustan Benettonin neulehässäkän. Mutta sitä ei nyt ole enää, kun Helmi  sai sen käpäliinsä ja seurauksena siinä oli pari kämmenen kokoista reikää. Rauha senkin koltun mustalle muistolle.

Sitten ystävä kehui yhtä toista mustaa tyttömäistä Koola Annan mekkoa, että se on ihan superihana sun päällä, laita se. Mutta kun sen helma sit taas jäi fillarin pinnojen väliin ja se repesi.

No aina mä jotain olen keksinyt, että siitä ei ole jäänyt juhliminen kiinni!

Sit pitäs valkata kengät, ja se vasta haaste onkin! Vai mitkä itse laittaisit näistä juhliin...?

Miettikää hei, mulla on näitä linttaan astuttuja nunnukanunnukatussukoita tuhannella eurolla porstuassa, eikä normaalia kalossia yhtään paria. Tää on tää paksujen juttu, että mukavuus ennen kaikkea.

Vaatekriisi yleensä helpottuu, jos vetää muutaman tunnelmaa hilpeämmäksi tekevän drinksun. Valinta nähkääs nopeutuu kun kontrolli vähän pettää. Mietin tätä hommaa siis uudestaan lauantaina.

Lopuksi sellainen fakta, että se läppä ”ihan sama mitä laitat päälle, ei kukaan kuitenkaan muista” on täyttä paskaa. Sen todisti kummityttöni 6 vuotias pikkusisko, joka ilmoitti mulle; "Sulla on aina samat vaatteet." Että näin.

Uutta viikkoa kohti lumikola kädessä! Ja pilkahdus vaaleutta tähän mustaan myttyyn tänään tuo uudet raidat Ateljessa!