keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Hei anteeks, mut mulle tuli liian kallis lapsi.


Kun mitkään rahat eivat riitä.
Mä en kerta kaikkiaan kestä tätä meidän hävittämis ja hajottamis geeniä! Ja miten maailman kevät, se on voinut levitä koiraankin?

Puhutaan nyt vaikka viimeisistä n. 24 kuukaudesta.

Puhelimet:

Minä maksan neljää puhelinta dna:lle. Niistä 2 on maksettu toukokuussa. Maksettavaksi jää enää kaksi puhelinta, joista yksi on vielä toimintakunnossa! Näiden luurien lisäksi olen saanut viimeisen vuoden aikana kaveriltani 2 käytettyä puhelinta.

No tämä kertoo sen, että meillä menee luureja siinä missä joillakin muropaketteja.
Ja selittää sen, miksi meillä EI ole iPhoneja!

Poika on tienannut itsekin rahaa ja ehdotin että ostaisi niillä rahoilla iPadin. Mutta sen verran tuntee itseään, että vastaus oli: Se on niin liukas, että hajoaa kahdessa, kolmessa viikossa.
Ihanaa rehellisyyttä ja realismia!

Huonekalut:

Koira on tuhonnut yhden tavallisen säkkituolin, yhden Fatboyn, auton takapenkin, joustinpatjan, vaahtomuovipatjan, yhden nojatuolin ja lukemattomia tyynyjä.



Silmä- ja aurinkolasit:

Pureskeltu on myös yhdet Chanelin silmälasit ja Pradan aurinkolasit.

Hävinnyt:

Puhelimista 2 on hävinnyt / varastettu, loput hajonneet pudotessa tai kaatuillessa.
2 viikkoa vanhat ulkohousut hävisivät kouluun. Ei ole näkynyt puoleen vuoteen.
Yksi maastopyörä viety pihalta, ei ollut lukossa. Yksi temppupyörä viety lähes käsistä tivolissa. Ei saatu juosten kiinni.

Sekalaista:

Minä olen saanut puolessa vuodessa rikki kaksi pölynimurin suutinosaa. Lisätarvikkeena a’ 39 €.
Lämminvesivaraaja lopetti sille asetetut vaatimukset. Uusi töineen, 1300 €.
Molemmat ovat sellaisia tuotteita, että niiden ostaminen ei herätä minkään moista iloa. Tokikin lämmin vesi on ihan kiva, mutta se vanha kelpasi ihan sellaisenaan, kunnes hajosi.
Vai voiko noita hehkutta; Hei tuu kattoo mun uutta vesivaraajaa! Tai; Hei, mennään syömään ja kattelee imurin varaosia!
Leivänpaahdinkin piti sorkkia uutena heti rikki. Sieltä kun katkaisee yhden sellaisen piuhan, niin siitä tulee sähkö- ja elektroniikkaromua.
Yhden pyörän hinta nousi pilviin, koska sellaista ei ollut Suomessa kuin Tampereella ja sinne ajaessani tienposkessa oleva töttero välähti. Yhden bmx:n jarrukalusto piti purkaa siihen malliin, ettei mikään fillariliike saanut sitä korjattua. Jäljelle jäi pesuvadillinen nippeliä, piuhaa ja ruuvia.

Kuinka moni saa käytössä pyörän sisäkumin pinnojen väliin?
Kuinka moni saa potkulaudan rungon poikki käytössä?

Meillä onnistuu ihan kaikki!

Vaatteiden hajoaminen pienellä pojalla on ihan ymmärrettävää, mutta kun minäkin saan vaatteita hajalle jäämällä kiinni kaiken maailman tappeihin ja nauloihin, niin se ei ole ymmärrettävää!
Mitään muutosta tähän toimintaan ei ole odotettavissa ja olenkin huomannut, että vuosien saatossa kaikki tällainen hajoaminen ja häviäminen vituttaa aina vain vähemmän. Siitä tulee ikään kuin normaalia.

Aurinkoista päivää!

2 kommenttia:

  1. Ihan hiki pukkaa ajatellessakin, mutta tiedän, että toi on niiiiiin teitä! Ja se sun kommentti: Ei kannata ajatella ja murehtia yhtään, heittää vaan saman tien roskiin sen tuotteen ja that's it. Näin varmasti selviäis pienimmällä v*****ksella. t. nimim. vieläkin ketuttaa, että koira söi mun kengät 17v:nä.

    VastaaPoista
  2. Hih, meillä ei hajua ihan tota tahtia, mutta toi, että vuosien saatossa v****aa aina vain vähemmän on niin totta. Ja heti vaan roskiin (jos on täysin korjauskelvotonta..) ja sakot maksuun niin unohtuu nopeemmin - se on mun taktiikka

    VastaaPoista