torstai 7. marraskuuta 2013

Apua, en halua olla kalkkis!


Milloin se tapahtuu? Milloin mennään sen tietyn rajan yli? Milloin vaakakuppi kallistuu sulle epäedulliseen suuntaan?

Milloin muututaan kalkkiksiksi?

Vanhemmat pitävät itseään viisaina. Lapsiinsa nähden. Ainakin jonkin aikaa. Joskus liian kauan.
Tulee vaihe, kun ihmetellään että herranjestas ne tietää asioista niin paljon enemmän kuin me (vanhemmat). Sitten jossain vaiheessa alkaa tulla epäilys ja pelonsekainen ajatus että ei tsiisus, toi lapsi pystyy kypsempää ajatteluun kuin minä.
Ne katseet mitä oma lapsi luo, tekee facepalmin ja häpeää oman äidin urpoa läppää, on niitä hetkiä joita ei haluaisi kokea vielä alle nelikymppisenä omalta esiteiniltä.

Ja niille kalkkiksille jotka eivät tiedä mikä on facepalm - KVG!

Minä koitan henkeni edestä pysyä mukana nuorten kuvioissa. Haastattelen nuoria jotka meillä käy. Jotku vastaa, jotku ei kuule mun puhetta. Mutta yritän olla sillee rento mutsi, enkä edes aina korjaa jos mua kavereiden kuulleen kutsutaan nimenomaan mutsiksi. Mulla on sellainen salainen tehtävä, että koitan soluttautua niiden porukkaan, niin syvälle kuin pääsen, että pysyn jyvällä missä mennään. Mikä on in, mikä on ehdottoman out. Minkä ikäisenä pussataan ja kuka on maistanut tupakkaa. Kaikki nämä tiedot otan vastaan tyynenä, coolina, viileenä ja kuten oisin tottakai tiennytkin kaiken, kunhan vaan jutustelen.

Samaan aikaan kun saa viiltävää analyysiä yläkoululaiselta esimerkiksi ihmissuhteisiin liittyvissä ongelmissa, tajuaa oman siirtymisesensä auttamatta uuteen, vanhempaan ikäluokkaan.

Nuoria ei voi kuin naurattaa vanhempien ylenpalttinen esittäminen, että mekin oltiin nuoria ja rajuja ja tajutaan hei toi teidän flow ja kuvio. EI TAJUTA.
Meillä oli lankapuhelimet, kirjekaverit, markat ja kolme kanavaa!


Ei muuta kuin ding dong ja usko siihen että tulevaisuus on nuorempien ja fiksumpien käsissä. Nyt pitää sitten opetella kutomaan sukkaa ja muutaman vuoden kuluttua voikin ruveta kyselemään joka tytöltä kun meille tulee kylään, että milloinkas niitä lapsenlapsia... Keinutuoli mulla jo onkin.