Puutarhan kevät

Voi autuutta, monet huokaavat, kun lumet on sulaneet ja pääsee pihahommiin.

Mulla lumen alta paljastuu vain haravoimatta jääneet lehdet ja mustat, muumioituneet, keräämättä jääneet omenat.

Olen viime vuosina kuitenkin, lähinnä ympäristön paineesta johtuen, ruvennut hiukan huolehtimaan myös omasta puutarhastani.

Kun asuu tällaisella idyllisellä omakotialueella, jossa toisella naapurilla on kasvihuone ja yrttitarha ja toisella japanilainen kivipuutarha, saa tuolla korvat luimussa koittaa rapsuttaa ruostuneella haravalla, jotta he ymmärtävät, että kyllä minäkin yritän.

Eilen yksi naapuri kysyi voisiko yhtä omenapuutani vähän lyhentää sillä heidän spiraalin muotoon leikatut pylvästuijansa eivät saa enää valoa. Ok, pliis, tehkää se, sanoin. Ja eikä aikaakaan kun jo joku heppu oli hommaa hoitamassa. Salainen toiveeni oli, että olisivat tehneet siitä saman tien sellaisen bonsaipuu -tyyppisen pienen taideteoksen, mutta eipä tietenkään. Siellä korkeimmat piiskat edelleen viistävät kohti taivasta viiden metrin korkeudessa, jos riittääkään.

Ja kyllähän noita puskia ja puita vielä voisikin karsia ja leikata, mutta sitten jää käteen se kauhia röykkiö oksia ja risuja. Mitä niille kuuluu tehdä? No joku viisastelija sanoo, että vie tietenkin kaatopaikalle. Sinne saa ilmaiseksi viedä puutarhajätettä. Mutta siis miten ja millä? Ostan ja asennutan peräkoukun Hillosipulin hanuriin, ostan peräkärryn ja menen uudelleen autokouluun, että osaisin sen kanssa sitten suhia menemään? Ei tule tapahtumaan.

Minä sitten silppuan noita röhniä oksasaksilla ja survon ihan jätesäkkiin ja siitä ne pikkuhiljaa häipyy jäteauton mukana.

Mutta miettikää miten perkeleen monta säkkiä yhdestä omppupuusta tulisi. Eli olen aivan pattitilanteessa.

Mutta tänään minä esittelin samalle puutarhahifistelijälle seutukunnan hienoimpia puutarhakäsineitä! Pukeutumisesta se kai tämäkin homma lähtee!

Ovat vallan oivalliset nokkosten repimiseen tarttuvan kumipinnoitteen ansiosta.

Sitten oksien ja risujen lisäksi toinen suuri ongelma, mikä tulee puutarhaani; Minä en tiedä mikä on kukka ja mikä mehiläinen. Eikun siis rikkakasvi!? Nokkosen ja voikukan tiedän. Sitten kaikki muu vihreä mikä maasta nousee onkin mulle täysin tuntematonta aluetta. Paitsi nurmikon tunnen. Ja tulppaanit.

Mikä on esimerkiksi tämä rehevä kasvi, jota on sitten niin joka puolella etu- ja takapihalla?

Näyttää jättimäiseltä persiljalta... Mutta valtava levinneisyys sillä ainakin on, että tuskin mikään sukupuuttoon kuolemaisillaan oleva lilja ainakaan ois kyseessä.

Mutta mä kuulkaas lopettelen tän luontohetken ja kerron että kaikki viherpipertäjät ja vihreän teen juojat voivat tulla tältä pihalta hakemaan voikukkia ja nokkosia keitoksiinsa. Ne eivät nimittäin nyppimällä lopu.