Arkijärki

Eilen oli historian ensimmäinen vaalitiimini kokoontuminen.

Tarjoilut oli tietysti Sininpäivien henkeen Lidlistä; kuohuvan virkaa hoisi Cidre-siideri ja kaikki kikkarat ja täytteet Litukasta tietty.

Perustimme ydintiimin, Sissiryhmän!

Ja kantava teema; Arkijärki lyötiin lukkoon. Vähemmän politikointia, enemmän tavallisen turkulaisen ajatuksia ja suoraa puhetta - sellaista jota kaikki ymmärtävät.

Starttasimme luovimman, hauskimman ja luultavasti halvimman kampanjan ikinä. Aiemmin viikolla napattiin jo kuvatkin vaalimatskua varten.

Mulla on niin hienoja ystäviä, jotka auttavat pyyteettömästi (sitä ei kyl voikaan rahassa mitata) ja ilon kautta edetään, sen oon luvannut! 

Paljon on tekemistä, mutta jostain on aloitettava. Ruiskukkaa en vielä ihan tunnistanut, mutta sinne suuntaan ollaan menossa ja viemässä Arkijärkeä päätöksentekoon.

Nämä kuitenkin nappasin naapurin portin pielestä.

Toriparkissa tavataan!

Hei mahtavaa, ilmaista parkkitilaa keskustaan, kauppatorin alle! Keskustaa vieroksuvien, kalliisiin parkkimaksuihin kyllästyneiden kaupunkilaisten huutoon ollaan vastaamassa! Minäkin köyhänä voin spontaanisti tönäistä Hillosipulilla oikein keskustaan, kun ei tarvitse tuijottaa kelloa, milloin tunti vaihtuu ja parkkiläpyskän hinta käy toistakymppiä (samalla hinnalla saa Lidlistä niin paljon ruokaa kuin jaksaa kantaa).

Samaan aikaan kun torin alaosastoa reerataan, muuttuu maanpäällinen osuus pikkuhiljaa automaattisesti vireäksi kaupunkilaisten kohtaamispaikaksi, missä voi aistia kansainvälisen tunnelman, kahvin tuoksun ja säpinän myyntikojuilla, unohtamatta pyöräilevää karhua ja kansantanssiryhmää. Jotenkin näen, että ihmisetkin muuttuvat rennommiksi, pukeutuvat tyylikkäästi ja turun murrekaan ei enää särähdä korvaan. Ja kun itse nautit iloisesta torielämästä ja asioit puuhakkaana lähistön liikkeissä, markkinoita elvyttäen, voi autosi olla mukavasti muiden kaltaistensa joukossa samassa luolassa, pois kadulta kuleksimasta. Ennen vanhaan autot jätettiin tosiaan katujen varsille niille varatuille paikoille. Niitä kutsutaan parkkiruuduiksi.

Linnankatu klo 12.30, Forumin sisäänkäynnin edessä

Tämäkin halli olis täynnä, jos vaan olisi se toriparkki.

Hansan alakerta klo 12.45

Stockan sisäänkäynti klo 13.00, ei saanut paikkaa, piti lähteä pois keskustasta.

Toriparkki on nimittäin nyt kuuminta hottia!

Et tajua liike-elämästä mitään, ellet tajua Toriparkkia! Kysymyshän ei tosiaankaan ole siitä, että joku ressukka Turun keskustassa olisi koskaan jäänyt vaille parkkipaikkaa! Onko joku? No totta puhuen en tiedä, mutta en ole sellaisesta katastrofista koskaan ainakaan kuullut. Mutta jos näin tosiaan on käynyt monillekin, niin eiköhän järjestetä kansanäänestys asiasta, niin ei ole sitten jälkikäteen nokankoputtamista. Ja kaikille joille parkkipaikan löytäminen ja sen takia keskustassa asioinnin jättäminen on tosiasia, sanon että älkää herrantähden koskaan, siis koskaan, menkö Helsinkiin.

p.s. Kuulin juuri, ettei parkkihallista tulisikaan ilmainen, vaan samalla konseptilla toimiva kuin kaikki muutkin sen vieressä olevat parkkihallit. Joten eiköhän tähän keskusteluun ole tuhlattu tarpeeksi aikaa ja rahaa.

Minä haluan parkkiruutujen sijaan enemmän laivoja Aurajokeen!

Ravintolalaivoja, purjelaivoja, asuntolaivoja ja aukeavia siltoja!

Hyvä ja halpa on saksalainen keksintö

Nyt lävähtää varsinainen tuotebloggaus.

Olen löytänyt vallan hyvän päivittäiskosmetiikka tuoteperheen! Lidlin Cien.

Monissa näissä tuotteissa on tuoksu ja ulkoasukin hyvin lähellä toista vastaavaa päivittäiskosmetiikkamerkkiä, mutta se ei oikeastaan mua kiinnosta, jos saan tuotteet maksamalla kymmenyksen siitä mihin olen tottunut, ja sekään ei ole ollut yleensä premiumia.

Uusimpana ihanan tuoksuinen Aftersun –lotion (4,99 € / 500 ml). Tuotteen ominaisuuksista en sen enempää osaa sanoa tässä vaiheessa kesää... mutta tuoksu on mitä miellyttävin!

Kuvassa on myös aiemminkin mainittu testimenestyjä-shampoo.

Kaikilla ei varmasti ole kanttia täyttää kylpyhuoneen hyllyjä Lidlin kosmetiikalla, mutta tällä naamalla ja kokemuksella voin tehdä sen varsin koppavana. Mutta niille, joilla brändi tukee itsetuntoa, annan vinkin, että haette näitä hyviä tuotteita ja täytätte Silleyn ja Chanelin purkkinne niillä. Kosmetiikassa ei nääs ole lainkaan niin isoja laatueroja, kuin mitä hinta antaisi ymmärtää, mutta sen nyt varmaan kaikki melkein tiesivätkin. Luksuspakkaus ja maailmanlaajuinen brändäys huippumalleilla näkyy tietysti tuotteen hinnassa.

Mutta silti, tuloeroja tasoittaakseen, toivon kaikkien rikkaiden edelleen tunkevan rahansa kalliisti brändättyihin rasvoihin, kapseleihin ja linimentteihin.

Ja niille jotka shoppaamista rakastavat kerron, että ostokokemus ei ole varmaan aivan samaa luokkaa, jos nakkaa lärvirasvan koiranmakkaran vierestä kärryyn, kuin ostaisi jotain kultahippuja sisältävää geeliä Harvey Nicholsilta.

Elämä on valintoja täynnä ja tyhmä ei ole se joka pyytää, vaan se joka maksaa.

Joten siskot – Järki käteen ja ostoksille!

Minä odottelen että Lidlin hyllyiltä löytyis pian myös joku mahtava uusi lempihuulikiiltoni hintaan 0,90 €!

Pussi päähän?

Maailma on täynnä vaaroja. Minä vilkkaan ja tapaturma-alttiin pojan vanhempana olen siitä todella tietoinen.

Liikenteessä on vaaroja ja ne vaarat ovat todellisia! Ihan ilman hulluja jotka tahallaan ajavat lapsien päälle, siellä on muuten vaan urpoja jotka kaahaavat ymmärtämättä että liikenteessä on myös lapsia, joiden itsesuojeluvaisto ei välttämättä ole ihan kehittyneimmällä tasolla.

Volttien tekeminen joka aidalta on selkeä terveysriski. Pienikin virhe voi olla kohtalokas. Uiminen ja temppuilu hyppylavoilta on sekin riski loukkaantumiselle. Puissa kiipeily on vaarallisempaa kuin istuskelu paikallaan. Mutta ainakin pojilla on vaan tarve nousta korkealle ja killua oksilla. Näiden kanssa on vain totuttava elämään ja toivottava parasta. Suoranainen ihmehän se on, että kaikkia extremelajeja harrastava nuori säilyy hengissä aikuiseksi asti!

Edellä mainitut puuhat ovat oikeita vaaran paikkoja. Mutta sitten on hauskoja legendaarisia varoituksia lapsuudesta. Minä muistan ainakin seuraavat:

Älä juokse viivotin suussa.

Tunteeko joku jonkun jolle on käynyt viivotintapaturma? Minä en.

Jos laittaa silmät kieroon, ne voi jäädä sellaisiksi.

Onko jollakin jäänyt silmät kieroon? Minä en tunne yhtään sellaista tapausta.

Jos katsoo telkkaria liian läheltä, jotain pahaa siitäkin seurasi – en muista mitä?

Muistaako joku mitä vaarallista siinä oli?

Mutta kaikkein vaarallisin on muovipussi!

Se on selvää että silloin tukehtuu, varsinkin jos sen vielä kuristaa jotenkin niin tiukasti ettei todellakaan saa happea.

Mutta onko tästä jotain tilastoa, moniko todellakin on kuollut laitettuaan pussin päähänsä? Ja haluaako kaikki laittaa pussin päähän?

Onko se niin yleinen onnettomuus että jopa vessapaperipakkauksessa (joka yleensä revitään muutenkin rikki) on varoitus tästä?!

Kaiken kaikkiaan elämä on vaarallinen matka. Ja mitä enemmän touhuskelee, kokee ja harrastaa, riskit kasvavat. Mutta kai tämä pieni matkamme on kuitenkin tarkoitettu elettäväksi. Annettava lasten kiipeillä puissa, vaikka loukkaantumisen riski onkin siinä suurempi kuin aloillaan istumisessa.

Turvallista kesän alkua. Älkää laittako pussia päähän. Ja jos on aivan pakko laittaa, niin laittakaa paperipussi!

Puutarhan kevät

Voi autuutta, monet huokaavat, kun lumet on sulaneet ja pääsee pihahommiin.

Mulla lumen alta paljastuu vain haravoimatta jääneet lehdet ja mustat, muumioituneet, keräämättä jääneet omenat.

Olen viime vuosina kuitenkin, lähinnä ympäristön paineesta johtuen, ruvennut hiukan huolehtimaan myös omasta puutarhastani.

Kun asuu tällaisella idyllisellä omakotialueella, jossa toisella naapurilla on kasvihuone ja yrttitarha ja toisella japanilainen kivipuutarha, saa tuolla korvat luimussa koittaa rapsuttaa ruostuneella haravalla, jotta he ymmärtävät, että kyllä minäkin yritän.

Eilen yksi naapuri kysyi voisiko yhtä omenapuutani vähän lyhentää sillä heidän spiraalin muotoon leikatut pylvästuijansa eivät saa enää valoa. Ok, pliis, tehkää se, sanoin. Ja eikä aikaakaan kun jo joku heppu oli hommaa hoitamassa. Salainen toiveeni oli, että olisivat tehneet siitä saman tien sellaisen bonsaipuu -tyyppisen pienen taideteoksen, mutta eipä tietenkään. Siellä korkeimmat piiskat edelleen viistävät kohti taivasta viiden metrin korkeudessa, jos riittääkään.

Ja kyllähän noita puskia ja puita vielä voisikin karsia ja leikata, mutta sitten jää käteen se kauhia röykkiö oksia ja risuja. Mitä niille kuuluu tehdä? No joku viisastelija sanoo, että vie tietenkin kaatopaikalle. Sinne saa ilmaiseksi viedä puutarhajätettä. Mutta siis miten ja millä? Ostan ja asennutan peräkoukun Hillosipulin hanuriin, ostan peräkärryn ja menen uudelleen autokouluun, että osaisin sen kanssa sitten suhia menemään? Ei tule tapahtumaan.

Minä sitten silppuan noita röhniä oksasaksilla ja survon ihan jätesäkkiin ja siitä ne pikkuhiljaa häipyy jäteauton mukana.

Mutta miettikää miten perkeleen monta säkkiä yhdestä omppupuusta tulisi. Eli olen aivan pattitilanteessa.

Mutta tänään minä esittelin samalle puutarhahifistelijälle seutukunnan hienoimpia puutarhakäsineitä! Pukeutumisesta se kai tämäkin homma lähtee!

Ovat vallan oivalliset nokkosten repimiseen tarttuvan kumipinnoitteen ansiosta.

Sitten oksien ja risujen lisäksi toinen suuri ongelma, mikä tulee puutarhaani; Minä en tiedä mikä on kukka ja mikä mehiläinen. Eikun siis rikkakasvi!? Nokkosen ja voikukan tiedän. Sitten kaikki muu vihreä mikä maasta nousee onkin mulle täysin tuntematonta aluetta. Paitsi nurmikon tunnen. Ja tulppaanit.

Mikä on esimerkiksi tämä rehevä kasvi, jota on sitten niin joka puolella etu- ja takapihalla?

Näyttää jättimäiseltä persiljalta... Mutta valtava levinneisyys sillä ainakin on, että tuskin mikään sukupuuttoon kuolemaisillaan oleva lilja ainakaan ois kyseessä.

Mutta mä kuulkaas lopettelen tän luontohetken ja kerron että kaikki viherpipertäjät ja vihreän teen juojat voivat tulla tältä pihalta hakemaan voikukkia ja nokkosia keitoksiinsa. Ne eivät nimittäin nyppimällä lopu.

Nauraminen on elämän suola ja sokeri!

Jopas oli taas taukoa tässä kirjoittelussa. Olen ollut olevinaan niin kovin kiireinen uuden tv-leffan teon kanssa ja sit on pitänyt juhlia ja edustaa ihan kauheasti!

Mulla on mahtava ystävä, joka on tosissaan ottanut hoitaaksen mun turnauskestävyyden. Viime viikon juhlaputken onnistumisen varmisti välivesivastaava, joka Turusta käsin lähetteli muistutuksia säännöllisin väliajoin!

Mulla kun on ollut hieman probleemaa juurikin tämän asian kanssa. Ja sivusinkin sitä taannoin kirjoituksessani "En juonut välillä vettä". Joten  muistuttelu oli enemmän kuin paikallaan!

Jos tämä ei ole lähimmäisestä huolehtimista, niin mikä sitten!?
Ja ilokseni voin todeta, että homma eteni täydellisesti ja nautin irtiotosta, niin kuin vain ihminen joka rakastaa juhlia ja juhlien tunnelmaa voi nauttia! Ja väitän että vesi vanhin voitehista oli suurelta osin edesauttamassa tätä unohtumatonta hippameininkiä.

Olen nauranut niin paljon että iästäni voi helposti vähentää ainakin 5 vuotta.

Toivotan kaikille oikein hauskaa vappua, naurakaa!

Sillä nauru pidentää ikää ja välivesi juhlia!

Jos et sä soita, eiku vastaa

Viimeyönä oli yhden kaverin kanssa taas pitkä keskustelu ja itkeminen siitä kun joku ihana kundi ei enää vastaakaan viestiin!?

"Mikä sillä voi olla? Se oli niin ihana ja ite selitti että pitää just olla rehellinen. Miks se edes sit alko puhuu mun kanssa, jos ei kerran halua enää nähdä?"

Mä olen myös ennen ollut sitä mieltä, että viesteihin kuuluu vastata, vaikka ne eivät sisältäisikään kysymysmerkkiä.

Niihin kuuluis vastata siksi, että sen viestin lähettäjä luultavasti odottaa jotain viestiä takaisin kuin olisi saatanan riivaama.

Viestien sisällöillähän ei ole mitään väliä. Pääasia on, että - SILTÄ TULI VIESTI!!!

Hei siltä tuli viesti! Niin mahtavaa! Aa okei, no mitä se sano? No jotain että on ollut töissä ja treenaas...

Just.

Tai ”Mä laitoin sille viestin!!!” No mitäs pistit? No laitoin vaan et oon tosi väsynyt ja lähin just lounaalle. JA SE EI OO VASTANNUT!!??? Vastannu mihin? Että aiku kiva, mee nukkuu ja syö vähän että pysyt lihassa?

Mä olen ite ollut niin paras tällaisissa tikusta-asiaa –viesteissä. Ja naiset kyl yleensä on. 
Näin just samanlaisen auton ku sulla.

Ei vitsi, nyt tulee radiosta se biisi.

Onko sulla vielä flunssa?

Miksköhän ei miehet laita niitä viestejä sinne tänne? No siks ku naiset sekoo vaikka niissä lukis mitä! Sitä sisältöä revitään mistä vain. ”Treenaas ja kolme pistettä!” Niin, mitäköhän se kelaa? Jotain se nyt miettii!

Sit tää ihana ei enää jaksakaan vastata kun tällasen viestin jälkeen tulee sellainen piipitysryöppy, ettei saa rauhassa kundi edes käydä enää vessassa. Kun tuntiin ei ole tullut vastausta kysymykseen: ”Mitä treenasit?” Ni sit lähtee: Saitko viestin? Voisit nyt jotain edes vastata! Sivistyneet ihmiset vastaavat viesteihin! Ja illalla klo 23.30 lähtee viimeinen: Ilmoita edes oletko kunnossa?!

Siis oikeesti! Omia sairaita vanhempiaankaan ei vahdata noin tarkkaan. Tai yksinäisiä isovanhempia.

Ihmisellä on valitettava oikeus olla vastaamatta puheluihin ja viesteihin. Ja valita mihin puheluun vastaa, milloin ja soittaako takaisin. Paitsi työajalla työasioihin, koska siitä maksetaan palkkaa.

Tämä koskee miehiä ja naisia. Miehet vaan tajuu huomattavasti helpommin milloin kannattaa yhteydenpitoa jatkaa ja milloin lopettaa. Jos nainen ei vastaa, tai sille ei sovi tapaaminen muutamana ehdotettuna ajankohtana, mies ymmärtää, että nainen ei luultavasti ole kiinnostunut.

Nainen sitä vastoin etsii kaiken maailman merkkejä kiinnostuksesta sieltäkin missä niitä ei todellakaan ole. Esimerkiksi kolme pistettä viestin lopussa ja ylipäätään viesti itsessään jo tarkoittaa jotain, välittämättä sisällöstä.

Nyt seuraakin ohje miehille mikäli haluatte lopettaa yhteydenpidon: Olkaa mahdollisimman täsmällisiä viesteissänne. Liian selvästi ei voi koskaan sanoa sanoa naisella jotain asiaa. Vääntäkää rautalangasta tai muuten teidän sanojanne väännellään.

Näin pääsette itse helpommalla. Radiohiljaisuus saa naiset murhanhimoisiksi!

Ja sit voi ihan vaan unohtaa vastata. Mä ainakin. Jos en heti lue viestiä, niin saatan löytää sen vasta päivien päästä, jolloin koen että asia on vanhentunut ja siihen ei tarvi reagoida.

Mutta huomatkaa - se on varmaa että just jonkun tärkeän viestiin en todellakaan unohda vastata. Melko tavalliseen ja mielikuvituksettomaan kysymykseen: Mitä kuuluu? lähtee samalla siunaman sekunnilla hirveetä selitystä päivän kulusta. Joskus tietysti ennen vastaamista kuuluu kilauttaa kaverille ja kysyä, MITÄ VASTAAN?

Ei saa painostaa ketään puhelimella! (Paitsi oman pojan on vastattava, ja se perustuu siihen että maksan sen puhelimen ja puhelinlaskut!)

Valaistuminen ois voinut tapahtua jo vuosia sitten. Olisin säästynyt monilta itkuilta, terapiapuheluilta ja tunteja kestävältä viestien analysoimiselta, uskomalla totuuden, että ihminen on tekemisissä niiden kanssa joiden haluaa.

Voi kun saisin tämän uuden nuoren iPhone nuorison uskomaan saman. Siinä jäisi paljon enemmän aikaa niille jotka oikeasti välittävät ja säästyisi vuosien saatossa tuhansia euroja puhelinlaskuissa.

Ihmiset, vapautukaa puhelimen orjuudesta! Palatkaamme kotipuhelimien kultaiseen aikaan!

Mä laitan nykyään puhelimen äänettömälle iltaisin, että saadaan olla pojan kanssa rauhassa. Kaverit ja jopa äiti on jo tottunut siihen ja antaa ihmisen viettää oman perheen aikaa.

Nyt meen laittaa luurin lataukseen!