Laihdu kanssain, laihdu rakkain...

Sinin päivät on ollut sapattivapaalla, virkavapaalla, äitiys- ja isyys- ja hoitovapaalla samaan aikaan, sekä tahattomalla breikillä.

Mutta helou, täällä ollaan taas!

Tässä on kuulkaas ollut kaikenlaista, kun on pitänyt lomailla, viettää kesää, uida ja sit viel ottaa aurinkoa.

Kaiken tän lisäksi olen vielä syönyt. Olen syönyt ihan joka ikinen päivä, iltapäivä, ilta ja jokunen yökin. En päässyt kesäkuntoon.

En ennen kesää, enkä varsinkaan kesän aikana.

Onko joku joskus päässyt kesäkuntoon? Niinkuin siten että talvella oli läski ja kesällä näkyy vatsalihakset ja ojentajat!? Epäilen.

Joku siellä nyt on että joo näkyy, mutta et varmana ollut talvella läski!

Noi kesäkuntoon-yritykset on niin nähty, että minäpä yritänkin Joulukuntoon 2013!

Ajattelin että rupean syömään niin sanotusti järkevästi. Terveellisesti ja maltilla.

Juttelin asiaa innoissani fitnesshirmuvoimailijaystävälleni (ei tässä mitään nimiä viiti, mutta nettisivunsa ovat kukkalaakso.com) ja jo vain seuraavana päivänä pöydälläni oli purkki joka sisälsi mm. macaa, lucumaa, goijijauhetta ja psyliumia!?!

Mietin että jos rupeen tykkäämään esim. lucumasta, niin en varmasti tule saamaan sitä Lidlistä jatkossa. Tämän purkin lucuma on Perusta, ei siis varsinaista lähiruokaa. Mutta paskat siitä, jos se helpottaa Joulukuntoon pääsyä!

Joulukunto ei sit muuten tarkoita sitä että on kuten joulupöydän kunkku, vaan ihan samaa kuin kesäkunto ja rantakunto tms.

Mutta eikö mitään voi tehdä niinkuin rauhassa ja normaalisti. Eikö tavallisella kotiruualla tai sellaisella ravinnolla jonka nimet osaa sanoa, voi laihtua? Hirveetä hifistelyä heti. Mutta ei siinä mitään, meitsi diggaa ja samalla laihtuu silmissä!

Sama juttu muuten kuin jos lapsi haluaa vähän pelata jalkapalloa, niin samantien 6 krt viikossa treenit, oheiset päälle ja äiti sateessa buffettiin!

Mietin tässä vaan, että mitäs sitä nyt sit mummolle seuraavaksi sanoo kun hän kysyy "Mitä Sini haluaa syödä?".

"Haluaisin heraproteiinia ja psyliumia."

Ensimmäinen kuulostaa omalta rintamaidolta ja toinen räjähdeaineelta.

Jäädään seuraamaan tilannetta...

Aurinkoista viikonloppua!

Hyppää kaivoon!

Mukavia sattumuksia omakotitalon omistajalla.

Johdanto:
Olen joitain vuosia sitten havainnut oudon vajoaman etupihallani. Maa petti alla kun astuin ja soraa valahti pieneen onkaloon. Ajattelin että siinä on joku myyrän pesä tai vastaava. No se kuoppa kasvoi joka vuosi ja täytin sitä kaikella rojulla, oksilla ja haravointijätteellä, mutta se imi kaiken sisäänsä. Ilmiö oli jotenkin kaikille mysteeri keille asiaa päivittelin.

Mietin johtikohan kuoppa ihan Kiinaan asti?
Vai olisiko kyseessä sittenkin samanlainen vajoama kuin Guatemalassa vuonna 2010? Ja nyt Turussa.

No tänä keväänä tuo vajoama oli sen verran taas laajentunut että näkyviin tuli vanha rikkinäinen kaivonrenkaan reuna. Halkaisija jotain 1,5 m.
Mysteeri oli ratkennut! Mutta samalla tajusin ettei sellaista kaivoa millään raparperin lehdillä kyllä täytetä.

Taloni on Turun kaupungin vuokratontilla, joten ajattelin kysyä neuvoa vuokranantajaltani, miten tuollaiseen kuulu reagoida.

Toiminta:
Soitin kaupungin kiinteistöliikelaitokselle jonne vuokran maksan ja selitin löydöstä. Asia luvattiin viedä eteenpäin. Sitten soittikin vesiukko ja kertoi ettei se ole kyllä heidän verkostoaan. Vastasin että toivottavasti ei, sillä tuo on sellainen kaivo mihin on siis joskus heitetty ämpäri ja nostettu vettä taloon. Talokin on sentää 100-vuotias.

Kuvittelen että se on ollut joku tällainen ja nyt siis painunut vaan vuosien saatossa maan alle.

Ai niinku joku vanha kysyttiin? No en minä ainakaan ole pihalleni kaivoa rakennuttanut! Rakentaako joku keskustaan???
Hän ehdotti että täytän sen "jollain" maa-aineksella. Ilmoitin etten lähde minnekään nyt louhimaan ja ämpärillä raahaamaan "jotain" maa-ainesta pihalleni. Halusin vain että joku varmistaa ettei siitä ole vaaraa kellekään, minä pystyn yhden kuopan kanssa elämään kyllä. Hän sanoi että kai sinne voi pudotakin jos kokonaan pettää. Tämä tietysti helpotti oloani...

Tänään sitten aamulla pihaan tuli kaksi kuntatekniikasta vastaavaa isäntää. Toinen tökki kuoppaa rautakangella ja molemmat yhteen ääneen totesivat vain ettei kuulu heille, kuuluu taloon. Ihanaa omistan kaivon! Ja jos sieltä löytyy vaikka öljyä, niin sekin sitten kuuluu taloon, ei kaupungille! Eikö?

Mutta sinnikkäästi kysyin kuitenkin edelleen mitä sille pitäisi tehdä niin alkoivat selostaa jostain välikankaasta ja kivistä. Meinasin siihen että eikö se sit ois kuitenkin maan omistajan hommaa.
Tämän jälkeen tuli ihan maailman paras ja relevantein kysymys:

Onko sulla miestä?

 

Onko mulla miestä? Miten se liittyy kaivoon?

Vastasin että ei ole. Ja jatkoin hiljempaa että se on pudonnut tonne kaivoon.
Sitten miehet poistuivat.

No jos sinne nyt joku putoaa, niin ainakin olen raportoinut.

Sen pituinen se.

Ja vielä jälkikirjoitus:
Ja siis jos mulla olisikin mies niin olisiko se selvää, että se olis just joku maanrakennusinsinööri? Yhtä lailla se vois olla ulkoilmaa vieroksuva natusan-käsi, josta ei ois tuon taivaallista iloa kaivohommissa.

Rumaa kevättä!

Hei!

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Niin tässä sitä ois useamman tuhannen sanan verran rumuutta. Kun kylmä, yltiöliioitellun luminen talvi koittaa väkisin vaihtua sateiseen kesään niin siinä on tekemistä.

Tämä on se vuodenaika mitä kutsutaa kevääksi. Luonto herää eloon.
Nyt on sellanen hetki kun kaikki on vielä vain kuollutta ja koiranpaskaa pientareet täynnä.

Autoa ei voi ajaa katokseen ellei halua uida kotiin.

Omenat ois kai voinut kerätä syksylläkin. Mut kai se talvi sit silloinkin yllätti..?

Tilataidetta pihan perukoilla.

Rännit ei pysy kasassa kuin jeesusteipillä.

Mutta kaikki ei ole niin ankeaa kuin miltä näyttää. Lidlin lämpimästä, paistopisteen tuoksuisesta syleilystä saa vihreyttä kotiin!

Onneksi meillä on tuo valoisa keidas keskellä kaikkia harmaan ja rumanruskean sävyjä toistavan luontomme keskellä!

Luonnollinen siirtymä tai kömpelö aasinsilta poliittiseen osuuteen:

Ei heti uskoisi kun ulos katsoo, että koulujen kesäloma alkaa ens kuun jälkeen!

Haluan siirtää koululaisten lomia kaksi viikkoa eteenpäin. Ja sitten heräsin, että minähän siellä opetuslautakunnassa istun ja otan yhteyttä itseeni asian tiimoilta tuotapikaa!

Rumaa kevään jatkoa pullanmuruset!

Paska homma

Kyllä kuulkaa voi mennä arkinen asia hankalaksi.

Paska tarina tiivistettynä:

Mulla oli ollut jonkun aikaa hankaluutta vessanpöntön huuhtelunapin kanssa. Se oli katkennut sieltä tyvestä ja piti sit aika ajoin asettaa paikalleen.
No meinasin loppuvuonna että kyllä mä voin nyt satsata koko uuteen laitokseenkin.

Juttelin tätä asiaa ja sainkin yhteydenoton mieheltä joka näitä hommia kuulemma tekee, ja lupasi hommata mulle kunnollisen pöntön ja saan sen tukkuhintaan jos hän sen asentaa. No hei mainiota. Kerrankin ei tarvitse häiritä isääni tällaisen asian kanssa, vaan ihan itse isona tyttönä järjestän asian.

Uskoin herraan, että tietää mitä tekee ja annoin kriteerit että kunnollinen, jotta sit kanssa kestää, kun ei tuollaista tuotetta nyt jaksa elämässään montaa kertaa ostaa. (Tuossa vaiheessa vielä uskoin eläväni useita vuosia, nyt en enää ole niin vakuuttunut.) Sovittiin hinta ja sitten vielä pyysin, kun tukkuhintaan kylpyhuonetarvikkeita sanoi saavansa, sellaisen hienon sadesuihkun. Siitä tuli lisähintaa 110 euroa töineen.
Eipä siinä, kerranko nyt vähän kunnostan sitäkin huonetta. 

Tuli asennuksen aika ja meni päivä, meni toinen päivä, eikä se siunaman posliinihelvetti ollut vieläkään paikallaan. Sitten kun vihdoin sai sen pysymään kiinni lattiassa niin jo meni muutama päivä ja huuhtelunappi ei enää toiminutkaan kuten kuuluu. Jäi sinne alas.

No kehtasin sitten häiritä maailman pisimmän asennuksen jälkeen taas tätä isäntää, että nyt on pientä hankaluutta, voitko hoitaa kuntoon. Siinä vaiheessa olin jo niin kypsä koko herraan, että en voinut mennä kotiinkaan kun hän hääräsi siellä. Istuin kauppakeskuksen kahvilassa ja soitin pojalle joko jo voi tulla? Ei. No voiko jo tulla?
Usean tunnin puuhastelun jälkeen hän oli saanut homman hallintaan. Poika aivan pissahädässä siellä.
Jälkeenpäin pönttö-mies kertoi että oli 2 tuntia istunut ja painanut huuhtelunappia ja ihan hyvin toimi. Hei, mun vesi! Jos painaa kerran puolessa minuutissa 6 litran säiliön tyhjäksi, kahdessa tunnissa saa vettä kulumaan 1440 litraa. Minä maksan siitä!

No taas nappi toimi, ainakin päivän - ja sama show. Hermostuin niin, etten jaksa enää yhtään puhelua ja selittelyä mikä siinä nyt voi olla.

Rupesin tutkimaan mikä malli sinne mun kylppäriin nyt on tönäisty, niin sehän on Biltemasta, siis kaupasta missä myydään karvaisia ratin lämmittimiä. Hinta 69 e ja se pyytämäni "sadesuihku" oli 7,99 e. Sillä lailla.

Lisäksi pöntössä on täysin sopimaton istuin. Siihen sain vastauksen että kerro sitten mistä löydän sopivan! No en tiedä, Motonetista?

Kun ihmettelin hintaa, niin sain maailman hauskimman erittelyn, minkä mukaan omistan mm. seuraavia itselleni tuikitärkeitä tarvikkeita: betoniporanterä, 100 kpl ruuvitulppia 8 x 40 mm, erilaisia liimoja jne. Näitä ei mulla kyllä ole. Oiskohan muurannut siihen pöntön jalkaan?

Loppuviimeksi kun useista korjauskerroista huolimatta se astia ei tunnu tulevan kuntoon, kerroin että otin yhteyttä kuluttajasuojaan ja sieltä neuvottiin vaatimaan kaupan purkua. Se on tässä tilanteessa ratkaisu kun vekotin ei tule kuntoon korjaamalla ja tuhtaaminen sen kimpussa on aiheuttanut jo harmia; harmaita hiuksia, pissahätää, evakossa oloa ym.

No sitten tämä wc-ministeri  vallan hermostui ja kertoi että hän on asentanut 25.000 vessanpönttöä. Sit laskin mielessäni (mitään mielessäni laskenut, vaan töissä huvikseni laskimella), jos mun pöntön asennus ja säätäminen on tähän asti kestänyt 16 tuntia, niin 25.000 pöntön asennus on vienyt aikaa 400.000 tuntia, se on noin 16.666 päivää. Se puolestaan on 2.380 viikkoa. Yhteensä 45,6 vuotta, yötä, päivää asennusta. Tsiisus!

Mutta jos on tehnyt töitä vain 12 h / pvä, niin aikaa on kulunut  n. 91,3 vuotta.

Ja miksikö voi kestää noin kauan? No kun mun kylpyhuone oli vaan niin päin persettä rakennettu. Eikö siis rakennusvuonna 1923 ole otettu huomioon kaikkia vuoden 2013 rakennuslain määräysten mukaisia seikkoja? Apua, mihin voin valittaa?! Jos ostin vanhan puutalon, niin en odottanut saavani jämerä-kivitaloa.
Yritin selittää, että siinä samassa kohtaa on oletettavasti ollut pönttö 90 vuotta. Ja siinä OLI pönttö myös ennen kuin hän tuli sotkemaan elämämme!

Mut hei, kevättä kohti kera kevennyksen.

Puutarhatuoli lumen alta pilkottaa, en usko et on kesä kaukana, vaik' on vielä pakkasta. 

...Ja mä mietin kuinka mä ratsastin, kuinka autossa jo liikkuvassa sua halusin... Eiku ei tää nyt liittynytkään tähän.

Ja hei, eilen blogini täytti vuoden!
Tänä aikana 32 tekstiä on saanut reilut 30.000 katselukertaa. Ei se oikeisiin blogeihin verrattuna ole paljon, mutta tällaiselle paskanjauhannalle mielestäni oiva luku!

Ihme hiihtäjä!

Turun Sanomat on tänään hienosti uutisoinut miten lapset, jotka eivät osaa hiihtää voisivat pysyä poissa Impivaaran hiihtoradalta, eli kaupungin ylläpitämältä hiihtoladulta.

Linkki uutiseen

Uutisen mukaan kouluihin on lähetetty kirje, jossa opettajia pyydetään olemaan viemättä pieniä koululaisia hiihtämään Impivaaraan.

Soitin Vasaramäen koulun rehtorille ja hän lupasi etsiä kirjeen minulle. Ja yhdessä rehtorin kanssa ihmettelimme koko hommaa.

Olisiko asian voinut hoitaa jotenkin asiallisemmin? Turun kaupungin viestintä voisi hieman tarkistaa miten asioita tiedotetaan ja miten ne sitten leviävät paikallislehdistä iltapäivälehtiin. Tämä viesti ei varsinaisesti ole kutsu lapsiperheille muuttaa Turkuun, monien harrastusmahdollisuuksien kaupunkiin.

Mutta itse aiheeseen, eli siihen että paskat hiihtäjät ja räpiköivät lapset haittaavat “ammattihiihtäjien” suoritetta. Tätä voisi laajentaa kaikkialle. Huonommat ja hitaat autot pois nopeampien tieltä. Yleisöluisteluista myös niiden tukihäkkyröiden kanssa luistelemaan opettelevat lapset, kotiin! Tai jäädyttäkää pihallenne kenttä.
Hitaat uimarit vois lopettaa koko lajin, kun kuitenkaan ette pysy siellä hitaiden radalla. Ja te, jotka ette osaa kaupassa heittää niitä tavaroita vauhdilla siihen hihnalle ja samaan aikaan pakata niitä kassiin, kuolkaa vaikka nälkään, mutta ainakaan Lidliin teitä ei kaivata tukkimaan linjastoa. Ja muuten laskettelurinteissä aloittelijat vasta tiellä ovatkin ja kaikkien turvallisuus on vaakalaudalla.

Itse en osaisi varmastikaan hiihtää ja kunnioitan kaikkia jotka edes yrittävät, pakon edessä tai muuten. Sitä paitsi mitä ne superhiihtäjät luulevat olevansa? Teknisissä trikoissanne ja 5 sentin jäätyneen räkäparran kanssa näytätte naurettavilta. Samoin kuin ne samanhenkisissä trikoissa AUTOtiet valtaavat wannabe kilpapyöräilijät, olette ärsyttäviä.

Näitä kieltoja odotellessa. Turku on hieno edelläkävijä, ja avaa niin sanotusti latua muillekin kielloille.

Nyt kaikki ainakin tietävät mistä sanonta IHME HIIHTÄJÄ on peräisin!

Vaalikrapula

Vaaleista ja varsinaisesta äänestyspäivästä on nyt kulunut 10 päivää.

Kuulin, että vaalien jälkeen on tavanomaista kärsiä ns. vaalikrapulasta. Toki mulla oli vaalivalvojaisten jälkeen myös ihan perinteinenkin krapeli, mutta tunnistan myös tämän mahdollisen vaalien jälkeisen taantumuksen.

Se esiintyi mm. päiviä kestävällä non-stop syömisenä ja kyvyttömyytenä tarttua mihinkään arkiseen toimeen. Siivoaminen tuntui lähes täysin mahdottomalta edes ajatuksen tasolla.

Ruikutin tätä facebook-sivullani ja ystäväni saapui hätiin moppilahjoituksen muodossa, jos se innostaisi minua. Ja samana siunaman päivänä oli minulle tuotu kotiin Onnioon ekologinen moppisetti!

Kertakaikkiaan ja toden totta minä tartuinkin moppia varresta ja pyyhin ja pesin lattiat. Sen verran teen tuote-bloggausta kertomalla että tuo arkinen väline poisti mun suurimman kynnyksen tarttua pölyhelvettiin. Luulen nimittäin että imurin raahaaminen pitkin kämppää, johdon vaihtaminen pistokkeesta toiseen ja rappusissa imurin raahaaminen kerrosten väliä hiki päässä on historiaa. Mikrokuituliinalla ensin pöly, koirankarvat ja roskat kasaan, sitten märällä moppiliinalla pesu-show.

Eli nyt on vanhat pölyt pois nurkista ja ajatukset jo tulevassa!

Sitten haluan kiittää sydämestäni kaikkia äänestäjiäni! Tulos 156 ääntä oli monen mielestä yllättävä ensikertalaiselta, jolla ei ole mitään poliittista taustaa. Minut niin sanotusti bongattiin mukaan kadulta ja otin tämän kunnianosoituksena ja me teimmekin hienoimman kampanjan ikinä! Kampanja ja tuote riitti Kokoomuksen viimeisen perintöprinsessan titteliin ja varavaltuutetun paikkaan. Sitten kun Kokoomuksen koko valtuustoryhmä on nuhakuumeessa minä tärähdän lauteille!

                         

Kaalipaneeli

Menin tänään pikaisella varoitusajalla ensimmäiseen vaalipaneeliini! Paneeli oli yksi Animalian järjestämistä kuntavaaliseminaareista ja paikkana oli Turun kaupunginkirjaston auditorio.

Tarjoilu: kahvi, tee, soijamaito sekä maidoton ja munaton kakku.

Tilaisuuden alustajana toimi filosofi Sanna Joronen Turun Yliopistosta, aiheenaan ilmastonmuutos ja ruokatuotanto. Lihan tehotuotannosta aiheutuvat päästöt ovat 51 % koko maailman kasvihuonepäästöistä, Suomessa päästöistä noin kolmannes on lihansyöjien häpeäpaalu. Mietiskelin pitäiskö se jouluinen kinkkushow kriminalisoida..? Pidin toistaiseksi mölyt mahassani. Alkupuheenvuoro päättyi hienoon ajatukseen, miten toimii moraalinen mielikuvitus epäeettisten ja kestämättömien käytäntöjen muokkaajana...

Nämä possut ovat iloisia, koska kasvavat luomusikalassa.

Seurasi yleinen keskustelu ja kysymykset. Johan minä heti siinä vaiheessa rohkenin kysyä mitkä lihat edellä mainittuihin tilastolukuihin lasketaan? No nauta, sika, kana ja kala. (ei siis etanat ja sinisimpukat?) Lisäkysymyksiä en tohtinut heittää, että miten esimerkiksi poronlihan laita? Sen jalostus on kai jotenkin luomua, kun ne siellä tunturissa vaeltavat ja jäkälää popsivat. Mitä nyt jouluna lentelevät ympäri maailmaa kovin kiireisinä. Mutta ei kai siitäkään hiilidioksidipäästöjä synny? Onko siis eettisesti oikein syödä poroa? Mutta jos kaikki rupeaisivat syömään poroa, niin jo kohta nekin joutuvat kellot kaulassa rekineen karsinaan ja hihnaruokintaan. Ei sitäkään siis sais kauheesti ruveta suosimaan.

En tiedä miltä onnellinen kana näyttää, mutta tässä on ainakin onnellinen poro. 

Itse paneelin aihe oli kasvisruoka kouluissa. Kaikkien panelistien näkemys oli suht yhteneväinen. Ei kai kukaan suoranaisesti voi kasvisruokaa vastustaakaan. Minun mielipiteeni oli kuitenkin enemmän oppilaslähtöinen, sillä kouluruoka on valitettavan monelle lapselle päivän ainoa lämmin ateria. Monet lapset vierastavat kasvisruokaa, eikä sen pitäisi olla lainkaan mikään yllätys. Kun suomalaisten lasten lempiruokaa ovat lihamakaronilaatikko tai spaghetti ja jauhelihakastike, niin tarvitaan ruokatottumuksien muuttamisen tueksi asenteellista koulutusta ja maukasta kasvisruokaa. Ja koska kouluruoka on vielä lähtökohtaisesti ”pahaa”, on kasvisvaihtoehdon myyminen näille nirsoimmille tapauksille melkoinen haaste. Sehän menee niin, että vielä ekaluokalla kouluruoka on hyvää, mutta viimeistään kutosella se alkaa olla pahaa. Tähän kouluruokakulttuuriin vois tehdä jonkun faceliftin.

Tilliliha ei kaikille koululaisille maistu.

Yleisöäkin auditoriossa oli jonkin verran ja valtavana piristysruiskeena hyvin negatiivinen heppu takarivissä, jolla oli kommentti joka aiheeseen. Hänen mukaansa ihmisille syötetään sian ruokaa ja koska kolmannen sektorin palveluja käytetään, on Kokoomuksen vika, että hän saa kylmää ruokaa. ”Kokoomus tarjoaa vain kylmää ruokaa!” Meinasin kysyä että mikset mennyt lämpimään pöytään, mutta se ois ollut huono vitsi.

Itse olisin halunnut Animalian tilaisuudessa puhua enemmän eläinten oloista, eläinsuojelulaista ja rikkomuksista saatavien rangaistusten tehosta.

Allekirjoitin myös lakialoitteen turkistarhauksen lakkauttamiseksi.