Kapteenille läpy, läpy

Oletko käynyt Rohdoksella, Kreetalla, Kyproksella? Niin minäkin, mutta en muista mikä oli mikäkin.
Tänään palasin kuitenkin Kreetalta, se on varma ja Hanian kaupungin liepeillä asusteltiin edellinen hikinen viikko.

Meri siellä on sininen ja suolainen, hiekka vaaleaa ja polttavaa ja roskisten lähellä ei kannata hengittää nenän kautta.

Kreikka on velkarkiisissä ja niin olen minäkin nyt. Onneksi kylän ainoa cash-masiina oli sökönä, eikä kaikkialle käynyt kortti, niin jäi rahaa vähän loppukuuksikin... nuudeliin ja kaurahiutaleisiin. Niitä ois sitten syytä syödä, sanotaan nyt vaikka vuoden loppuun, jotta tämä vaje saadaan korjattua.

Mutta loma ja matkailu on aina vaan yhtä mukavaa ja koukuttavaa.

Muutamia huomioita matkaltani;

1. Puumailmiö ei ole tuolle välimeren saarelle ainakaan vielä rantautunut. Pariskuntien miehet olivat harmaita, isovatsaisia ja hikisiä ja vaimot naisellisia, hoikkia ja varmasti nuorempia. Molemmat käyttävät kultakoruja.

2. Crocsit tulee olemaan seuraava suuri ongelmajätteemme. Ne ei maadu varmaan ikinä. Tulee vedenpaisumus, jääkausi ja aavikoituminen ja mitä on jäljellä - valkoisia muovisia terassisettejä ja crocseja.

Missä suomiperhe, siellä iloinen väriskaala kevyitä muovisia töppösiä.

3. Lomalennoilla taputetaan edelleen kun lentokone on laskeutunut. Miksi? Mistä sellainen tapa on alkanut? Matkastahan on maksettu ja kapteeni vie sinne minne pitääkin.

Miksei takseissa taputeta?

Tai busseissa? Ruvetaanko kaikki taputtamaan kun linja-auto saapuu torille tai ihan mihin vaan missä jäädään pois.

Ja eikö koko Viking Rosollin tuhatpäinen känninen seurue vois ruveta taputtamaan kun risteilijä rantautuu takaisin kotisatamaan! Jos kapteeni ajaa karille, kukaan ei taputa. Deal?

Minä taputin itselleni, kun lentokentällä muistin että olin unohtanut meidän molempien pyyhkeet ja simmarit hotellin parvekkeelle kuivumaan. Alkaa olee varmaan jo aika kuivat.

Ostin yhdet kivat kengätkin, niistä putos pohja matkalla lentokenttäbussiin, kesti siis noin 40 askelta. Made in Greece.

Lomalla rantamusiikista vastasi poikani ja otsikkokin lainattu: JVG Ft. Raappana - Kran Turismo!

Aurinkoa ja kivileipää

Tuntuupa ihanalta kun aurinko pilkistää pitkästä aikaa pilvien, tai siis sadekauden välissä. Söin mökillä aamiaisen sen kunniaksi ulkona. Tein paahtiksia, maksamakkaraleivän ja kinkkuleivän.

Fazer paahto - viisi viljaa ja pikkukiviä

Siinä maksamakkavaihtoehdon puolessa välissä meinasi tapahtua kauheita. Lähes täydellinen, tai ainakin yksi siitä osasta kehoani, josta en juuri koskaan ole valittanut, eli purukalustoni oli tuhoutumisvaarassa! Järkyttävän kokoinen kivenmurikka rahahti hampaisiin. Mittavilta oikeustoimilta kuitenkin vältyttiin täpärästi, sillä hampaat säilyivät ehjinä.

No tämä tarina paljastaa sen, että viimepäivät ovat olleet suhteellisen tapahtumaköyhiä, kun tällainen tapahtumasarja kirvoitti minut koneelle naputtelemaan blogitekstiä.
Paitsi hei, varasinhan minä lomareissun elokuun alkuun. Se tuntui hyvältä idealta, sillä olen varma että syksy tulee olemaan rankka ja vaativa kaikilta osin. Lähdemme pojan kanssa kaksin reissuun ja uimme itsemme rusinoiksi. Ehkä uimme Kreetan ympäri!

Säitä emme voi säätää, joten nauttikaa kaikki pienistä hetkistä kuten tyttöni Helmi.

Arkijärki

Eilen oli historian ensimmäinen vaalitiimini kokoontuminen.

Tarjoilut oli tietysti Sininpäivien henkeen Lidlistä; kuohuvan virkaa hoisi Cidre-siideri ja kaikki kikkarat ja täytteet Litukasta tietty.

Perustimme ydintiimin, Sissiryhmän!

Ja kantava teema; Arkijärki lyötiin lukkoon. Vähemmän politikointia, enemmän tavallisen turkulaisen ajatuksia ja suoraa puhetta - sellaista jota kaikki ymmärtävät.

Starttasimme luovimman, hauskimman ja luultavasti halvimman kampanjan ikinä. Aiemmin viikolla napattiin jo kuvatkin vaalimatskua varten.

Mulla on niin hienoja ystäviä, jotka auttavat pyyteettömästi (sitä ei kyl voikaan rahassa mitata) ja ilon kautta edetään, sen oon luvannut! 

Paljon on tekemistä, mutta jostain on aloitettava. Ruiskukkaa en vielä ihan tunnistanut, mutta sinne suuntaan ollaan menossa ja viemässä Arkijärkeä päätöksentekoon.

Nämä kuitenkin nappasin naapurin portin pielestä.

Toriparkissa tavataan!

Hei mahtavaa, ilmaista parkkitilaa keskustaan, kauppatorin alle! Keskustaa vieroksuvien, kalliisiin parkkimaksuihin kyllästyneiden kaupunkilaisten huutoon ollaan vastaamassa! Minäkin köyhänä voin spontaanisti tönäistä Hillosipulilla oikein keskustaan, kun ei tarvitse tuijottaa kelloa, milloin tunti vaihtuu ja parkkiläpyskän hinta käy toistakymppiä (samalla hinnalla saa Lidlistä niin paljon ruokaa kuin jaksaa kantaa).

Samaan aikaan kun torin alaosastoa reerataan, muuttuu maanpäällinen osuus pikkuhiljaa automaattisesti vireäksi kaupunkilaisten kohtaamispaikaksi, missä voi aistia kansainvälisen tunnelman, kahvin tuoksun ja säpinän myyntikojuilla, unohtamatta pyöräilevää karhua ja kansantanssiryhmää. Jotenkin näen, että ihmisetkin muuttuvat rennommiksi, pukeutuvat tyylikkäästi ja turun murrekaan ei enää särähdä korvaan. Ja kun itse nautit iloisesta torielämästä ja asioit puuhakkaana lähistön liikkeissä, markkinoita elvyttäen, voi autosi olla mukavasti muiden kaltaistensa joukossa samassa luolassa, pois kadulta kuleksimasta. Ennen vanhaan autot jätettiin tosiaan katujen varsille niille varatuille paikoille. Niitä kutsutaan parkkiruuduiksi.

Linnankatu klo 12.30, Forumin sisäänkäynnin edessä

Tämäkin halli olis täynnä, jos vaan olisi se toriparkki.

Hansan alakerta klo 12.45

Stockan sisäänkäynti klo 13.00, ei saanut paikkaa, piti lähteä pois keskustasta.

Toriparkki on nimittäin nyt kuuminta hottia!

Et tajua liike-elämästä mitään, ellet tajua Toriparkkia! Kysymyshän ei tosiaankaan ole siitä, että joku ressukka Turun keskustassa olisi koskaan jäänyt vaille parkkipaikkaa! Onko joku? No totta puhuen en tiedä, mutta en ole sellaisesta katastrofista koskaan ainakaan kuullut. Mutta jos näin tosiaan on käynyt monillekin, niin eiköhän järjestetä kansanäänestys asiasta, niin ei ole sitten jälkikäteen nokankoputtamista. Ja kaikille joille parkkipaikan löytäminen ja sen takia keskustassa asioinnin jättäminen on tosiasia, sanon että älkää herrantähden koskaan, siis koskaan, menkö Helsinkiin.

p.s. Kuulin juuri, ettei parkkihallista tulisikaan ilmainen, vaan samalla konseptilla toimiva kuin kaikki muutkin sen vieressä olevat parkkihallit. Joten eiköhän tähän keskusteluun ole tuhlattu tarpeeksi aikaa ja rahaa.

Minä haluan parkkiruutujen sijaan enemmän laivoja Aurajokeen!

Ravintolalaivoja, purjelaivoja, asuntolaivoja ja aukeavia siltoja!

Hyvä ja halpa on saksalainen keksintö

Nyt lävähtää varsinainen tuotebloggaus.

Olen löytänyt vallan hyvän päivittäiskosmetiikka tuoteperheen! Lidlin Cien.

Monissa näissä tuotteissa on tuoksu ja ulkoasukin hyvin lähellä toista vastaavaa päivittäiskosmetiikkamerkkiä, mutta se ei oikeastaan mua kiinnosta, jos saan tuotteet maksamalla kymmenyksen siitä mihin olen tottunut, ja sekään ei ole ollut yleensä premiumia.

Uusimpana ihanan tuoksuinen Aftersun –lotion (4,99 € / 500 ml). Tuotteen ominaisuuksista en sen enempää osaa sanoa tässä vaiheessa kesää... mutta tuoksu on mitä miellyttävin!

Kuvassa on myös aiemminkin mainittu testimenestyjä-shampoo.

Kaikilla ei varmasti ole kanttia täyttää kylpyhuoneen hyllyjä Lidlin kosmetiikalla, mutta tällä naamalla ja kokemuksella voin tehdä sen varsin koppavana. Mutta niille, joilla brändi tukee itsetuntoa, annan vinkin, että haette näitä hyviä tuotteita ja täytätte Silleyn ja Chanelin purkkinne niillä. Kosmetiikassa ei nääs ole lainkaan niin isoja laatueroja, kuin mitä hinta antaisi ymmärtää, mutta sen nyt varmaan kaikki melkein tiesivätkin. Luksuspakkaus ja maailmanlaajuinen brändäys huippumalleilla näkyy tietysti tuotteen hinnassa.

Mutta silti, tuloeroja tasoittaakseen, toivon kaikkien rikkaiden edelleen tunkevan rahansa kalliisti brändättyihin rasvoihin, kapseleihin ja linimentteihin.

Ja niille jotka shoppaamista rakastavat kerron, että ostokokemus ei ole varmaan aivan samaa luokkaa, jos nakkaa lärvirasvan koiranmakkaran vierestä kärryyn, kuin ostaisi jotain kultahippuja sisältävää geeliä Harvey Nicholsilta.

Elämä on valintoja täynnä ja tyhmä ei ole se joka pyytää, vaan se joka maksaa.

Joten siskot – Järki käteen ja ostoksille!

Minä odottelen että Lidlin hyllyiltä löytyis pian myös joku mahtava uusi lempihuulikiiltoni hintaan 0,90 €!

Pussi päähän?

Maailma on täynnä vaaroja. Minä vilkkaan ja tapaturma-alttiin pojan vanhempana olen siitä todella tietoinen.

Liikenteessä on vaaroja ja ne vaarat ovat todellisia! Ihan ilman hulluja jotka tahallaan ajavat lapsien päälle, siellä on muuten vaan urpoja jotka kaahaavat ymmärtämättä että liikenteessä on myös lapsia, joiden itsesuojeluvaisto ei välttämättä ole ihan kehittyneimmällä tasolla.

Volttien tekeminen joka aidalta on selkeä terveysriski. Pienikin virhe voi olla kohtalokas. Uiminen ja temppuilu hyppylavoilta on sekin riski loukkaantumiselle. Puissa kiipeily on vaarallisempaa kuin istuskelu paikallaan. Mutta ainakin pojilla on vaan tarve nousta korkealle ja killua oksilla. Näiden kanssa on vain totuttava elämään ja toivottava parasta. Suoranainen ihmehän se on, että kaikkia extremelajeja harrastava nuori säilyy hengissä aikuiseksi asti!

Edellä mainitut puuhat ovat oikeita vaaran paikkoja. Mutta sitten on hauskoja legendaarisia varoituksia lapsuudesta. Minä muistan ainakin seuraavat:

Älä juokse viivotin suussa.

Tunteeko joku jonkun jolle on käynyt viivotintapaturma? Minä en.

Jos laittaa silmät kieroon, ne voi jäädä sellaisiksi.

Onko jollakin jäänyt silmät kieroon? Minä en tunne yhtään sellaista tapausta.

Jos katsoo telkkaria liian läheltä, jotain pahaa siitäkin seurasi – en muista mitä?

Muistaako joku mitä vaarallista siinä oli?

Mutta kaikkein vaarallisin on muovipussi!

Se on selvää että silloin tukehtuu, varsinkin jos sen vielä kuristaa jotenkin niin tiukasti ettei todellakaan saa happea.

Mutta onko tästä jotain tilastoa, moniko todellakin on kuollut laitettuaan pussin päähänsä? Ja haluaako kaikki laittaa pussin päähän?

Onko se niin yleinen onnettomuus että jopa vessapaperipakkauksessa (joka yleensä revitään muutenkin rikki) on varoitus tästä?!

Kaiken kaikkiaan elämä on vaarallinen matka. Ja mitä enemmän touhuskelee, kokee ja harrastaa, riskit kasvavat. Mutta kai tämä pieni matkamme on kuitenkin tarkoitettu elettäväksi. Annettava lasten kiipeillä puissa, vaikka loukkaantumisen riski onkin siinä suurempi kuin aloillaan istumisessa.

Turvallista kesän alkua. Älkää laittako pussia päähän. Ja jos on aivan pakko laittaa, niin laittakaa paperipussi!

Puutarhan kevät

Voi autuutta, monet huokaavat, kun lumet on sulaneet ja pääsee pihahommiin.

Mulla lumen alta paljastuu vain haravoimatta jääneet lehdet ja mustat, muumioituneet, keräämättä jääneet omenat.

Olen viime vuosina kuitenkin, lähinnä ympäristön paineesta johtuen, ruvennut hiukan huolehtimaan myös omasta puutarhastani.

Kun asuu tällaisella idyllisellä omakotialueella, jossa toisella naapurilla on kasvihuone ja yrttitarha ja toisella japanilainen kivipuutarha, saa tuolla korvat luimussa koittaa rapsuttaa ruostuneella haravalla, jotta he ymmärtävät, että kyllä minäkin yritän.

Eilen yksi naapuri kysyi voisiko yhtä omenapuutani vähän lyhentää sillä heidän spiraalin muotoon leikatut pylvästuijansa eivät saa enää valoa. Ok, pliis, tehkää se, sanoin. Ja eikä aikaakaan kun jo joku heppu oli hommaa hoitamassa. Salainen toiveeni oli, että olisivat tehneet siitä saman tien sellaisen bonsaipuu -tyyppisen pienen taideteoksen, mutta eipä tietenkään. Siellä korkeimmat piiskat edelleen viistävät kohti taivasta viiden metrin korkeudessa, jos riittääkään.

Ja kyllähän noita puskia ja puita vielä voisikin karsia ja leikata, mutta sitten jää käteen se kauhia röykkiö oksia ja risuja. Mitä niille kuuluu tehdä? No joku viisastelija sanoo, että vie tietenkin kaatopaikalle. Sinne saa ilmaiseksi viedä puutarhajätettä. Mutta siis miten ja millä? Ostan ja asennutan peräkoukun Hillosipulin hanuriin, ostan peräkärryn ja menen uudelleen autokouluun, että osaisin sen kanssa sitten suhia menemään? Ei tule tapahtumaan.

Minä sitten silppuan noita röhniä oksasaksilla ja survon ihan jätesäkkiin ja siitä ne pikkuhiljaa häipyy jäteauton mukana.

Mutta miettikää miten perkeleen monta säkkiä yhdestä omppupuusta tulisi. Eli olen aivan pattitilanteessa.

Mutta tänään minä esittelin samalle puutarhahifistelijälle seutukunnan hienoimpia puutarhakäsineitä! Pukeutumisesta se kai tämäkin homma lähtee!

Ovat vallan oivalliset nokkosten repimiseen tarttuvan kumipinnoitteen ansiosta.

Sitten oksien ja risujen lisäksi toinen suuri ongelma, mikä tulee puutarhaani; Minä en tiedä mikä on kukka ja mikä mehiläinen. Eikun siis rikkakasvi!? Nokkosen ja voikukan tiedän. Sitten kaikki muu vihreä mikä maasta nousee onkin mulle täysin tuntematonta aluetta. Paitsi nurmikon tunnen. Ja tulppaanit.

Mikä on esimerkiksi tämä rehevä kasvi, jota on sitten niin joka puolella etu- ja takapihalla?

Näyttää jättimäiseltä persiljalta... Mutta valtava levinneisyys sillä ainakin on, että tuskin mikään sukupuuttoon kuolemaisillaan oleva lilja ainakaan ois kyseessä.

Mutta mä kuulkaas lopettelen tän luontohetken ja kerron että kaikki viherpipertäjät ja vihreän teen juojat voivat tulla tältä pihalta hakemaan voikukkia ja nokkosia keitoksiinsa. Ne eivät nimittäin nyppimällä lopu.