Kyllä vanha kansa tietää

Ei ole mitään viisaampaa ja todellisempaa kuin vanhan kansan sanonnat.

Nämä kannattaa ottaa ihan vakavasti, sillä jostain ne ovat alkunsa saaneet ja satoja vuosia elämäänsä jatkaneet.

Tämän iltaisen tv-viihdeohjelman Mitä tuli tehtyä vieraana oli Tiina Jylhä, ja häntä katsoessa tuli auttamatta mieleen sanonta:

Kauneus on katoavaista.

Uskaa se.
On hirveitä esimerkkejä henkilöistä, jotka taistelevat tätä totuutta vastaan.

Ei kannata.

Jatkoa edelliseen -

Kauneus on katsojan silmässä.

Ja tätä ei sit pystykään enää selittämään oikein millään. Paitsi just sillä "silmällä".

Lahjattomat harjoittelee.

Jos harjoittelet ja hajoittelet vuosikausia jotain asiaa, eikä se edelleenkään luonnistu, se ei ehkä ole sinulle ominaista ja sen takia olet siinä asiassa huonompi kuin joku muu. Eli olet lahjaton.

Sinnikkyys palkitaan.

Tämä on edellisen vastakohta ja tästä sanonnasta juontaa sellaiset ilmiöt kuin väsytystekniikka, uuvutustaistelu ja luovutusvoitto.

Näitä esiintyy paljon kauneus- ja laulukilpailuissa. Meinaan, että jos ei viisissä ekoissa kilpailuissa ole pärjännyt, niin kertookohan se jotain vai pitääkö osallistua vielä kuudensiinkin?

Aina roiskuu, kun rapataan ja tekevälle sattuu.

Ilmiselviä totuuksia. Jos ei mitään tee, niin ei mitään tapahdukaan.

Huoleton mies on hevoseton mies.

Se on vaikka vaan fillarin omistaisi, niin aina joku ongelma senkin kanssa. Jos ei kumi tyhjä, niin avain hukassa.

Sodassa ja rakkaudessa on kaikki keinot sallittuja.

Tämän takia on tehty myös sanonta;

Hätä ei lue lakia.

Toiset tykkää äideistä, toiset tyttäristä.

Liittyy puumailmiöön.

Vastakohdat täydentävät toisiaan.

Tämä on kyllä joku ihan keksitty juttu. Jos ei löydä mitään yhteistä toisen kanssa, niin sit vedetään tämä kortti.

Ulkonäköönsä tyytymättömät ovat myös lanseeranneet omia sanontoja, kuten:

Tukka ja järki ei viihdy samassa päässä tai lihavat on lepposia.

Viina on viisasten juoma.

Harvasta jurrissa viisaampi ainakaan tulee. Kyllä urposta vaan tulee vielä urpompi, vaikka sit on kyllä ihan joitain poikkeuksia jotka ovat mukavampia kännissä. Siitä olen kehittänyt ihan oman sanonnan; Juo ittes mukavaks.

Maassa maan tavalla.

Kuulostaa yhteiskunnalliselta kannanotolta, mutta sanonta on vanhempi kuin maahanmuuttopolitiikka.

Nälkä kasvaa syödessä.

Niin, ei se koskaan yhteen sipsiin jää. Tai onko monikin ihan täynnä alkupajojen jälkeen?

Jep. Kiitos taas teille ja moi!

Vaikka kissa se kiitoksella elää ja tyhjän saa pyytämättäkin (ja sitä paitsi tyhjästä on paha nyhjästä), niin himot ne on hiirelläkin, eli ei ole koiraa karvoihin katsominen!

Hei anteeks, mut mulle tuli liian kallis lapsi.

Kun mitkään rahat eivat riitä.

Mä en kerta kaikkiaan kestä tätä meidän hävittämis ja hajottamis geeniä! Ja miten maailman kevät, se on voinut levitä koiraankin?

Puhutaan nyt vaikka viimeisistä n. 24 kuukaudesta.

Puhelimet:

Minä maksan neljää puhelinta dna:lle. Niistä 2 on maksettu toukokuussa. Maksettavaksi jää enää kaksi puhelinta, joista yksi on vielä toimintakunnossa! Näiden luurien lisäksi olen saanut viimeisen vuoden aikana kaveriltani 2 käytettyä puhelinta.

No tämä kertoo sen, että meillä menee luureja siinä missä joillakin muropaketteja.

Ja selittää sen, miksi meillä EI ole iPhoneja!

Poika on tienannut itsekin rahaa ja ehdotin että ostaisi niillä rahoilla iPadin. Mutta sen verran tuntee itseään, että vastaus oli: Se on niin liukas, että hajoaa kahdessa, kolmessa viikossa.

Ihanaa rehellisyyttä ja realismia!

Huonekalut:

Koira on tuhonnut yhden tavallisen säkkituolin, yhden Fatboyn, auton takapenkin, joustinpatjan, vaahtomuovipatjan, yhden nojatuolin ja lukemattomia tyynyjä.

Silmä- ja aurinkolasit:

Pureskeltu on myös yhdet Chanelin silmälasit ja Pradan aurinkolasit.

Hävinnyt:

Puhelimista 2 on hävinnyt / varastettu, loput hajonneet pudotessa tai kaatuillessa.

2 viikkoa vanhat ulkohousut hävisivät kouluun. Ei ole näkynyt puoleen vuoteen.

Yksi maastopyörä viety pihalta, ei ollut lukossa. Yksi temppupyörä viety lähes käsistä tivolissa. Ei saatu juosten kiinni.

Sekalaista:

Minä olen saanut puolessa vuodessa rikki kaksi pölynimurin suutinosaa. Lisätarvikkeena a’ 39 €.

Lämminvesivaraaja lopetti sille asetetut vaatimukset. Uusi töineen, 1300 €.

Molemmat ovat sellaisia tuotteita, että niiden ostaminen ei herätä minkään moista iloa. Tokikin lämmin vesi on ihan kiva, mutta se vanha kelpasi ihan sellaisenaan, kunnes hajosi.

Vai voiko noita hehkutta; Hei tuu kattoo mun uutta vesivaraajaa! Tai; Hei, mennään syömään ja kattelee imurin varaosia!

Leivänpaahdinkin piti sorkkia uutena heti rikki. Sieltä kun katkaisee yhden sellaisen piuhan, niin siitä tulee sähkö- ja elektroniikkaromua.

Yhden pyörän hinta nousi pilviin, koska sellaista ei ollut Suomessa kuin Tampereella ja sinne ajaessani tienposkessa oleva töttero välähti. Yhden bmx:n jarrukalusto piti purkaa siihen malliin, ettei mikään fillariliike saanut sitä korjattua. Jäljelle jäi pesuvadillinen nippeliä, piuhaa ja ruuvia.

Kuinka moni saa käytössä pyörän sisäkumin pinnojen väliin?

Kuinka moni saa potkulaudan rungon poikki käytössä?

Meillä onnistuu ihan kaikki!

Vaatteiden hajoaminen pienellä pojalla on ihan ymmärrettävää, mutta kun minäkin saan vaatteita hajalle jäämällä kiinni kaiken maailman tappeihin ja nauloihin, niin se ei ole ymmärrettävää!

Mitään muutosta tähän toimintaan ei ole odotettavissa ja olenkin huomannut, että vuosien saatossa kaikki tällainen hajoaminen ja häviäminen vituttaa aina vain vähemmän. Siitä tulee ikään kuin normaalia.

Aurinkoista päivää!

Jätehifistelyä

Nyt on inhokkisanontani "taivas varjele, mitä sieltä tulee?!!!" poikkeuksellisesti enemmän kuin paikallaan!
Jäteauto kaartoi pihaani ja jätti siihen sellaisen kierrätyskeskuksen että pois tieltä! Ja kirjaimellisesti, pois tieltä, sillä eipä tuohon etupihalle paljon muuta enää sitten mahdukaan!
Joku voisi luulla, että kahden ihmisen talouteen riittäisi vähempikin, mutta mitä turhia! Jos kierrätetään, niin kierrätetään isosti.
Huomaa kääntyvä etupyörä.

Vanha jäteastia muuttui henkilökohtaiseksi paperinkeräysastiaksi, ja muu talousjäte tungetaan pönttöön ohjeiden mukaisesti.
Lisään harrastuksiini uinnin lisäksi aktiivisen lajittelun.

Tämä päivä on muutenkin ollut yllätystenpäivä!
Tämän roskisten kuninkaan lisäksi, posti toi viimekesäisen leffaprojektin tuotantopaidan. Näyttää Ville Virtasen fanipaidalta. Vai häh?

Kuitenkin koko päivän, ja alkuvuodenkin yllätyksellisin palaveri oli kaupunginhallituksen puheenjohtajan kanssa. Menin paikalle tietämättä tapaamisen aihetta.
Miinua pyydettiin mukaan kunnallispolitiikkaan!
Tätä täytyy sulatella ja siitä varmasti lisää myöhemmin.
Sinin päivien poliittinen osuuskin on siis aukeamassa!

1 kk ja 1 päivä. Onnea.

Voi ei, Putous loppui. Mites sitä nyt lauantai-illan saa kulumaan?

Pojan mielestä on suuri siunaus, että ohjelma loppui, sillä hän raukka kuvittelee että sen myötä myös mun superhauska Leena Hefner –imitaatio muka laantuisi. Ei tule tapahtumaan. Ei ennen kuin tulee taas joku uusi.

Tähän asti hän sai hävetä mun kuulemma todella junttia letsgou, sanotaan näin että, Mr Mallorca on aina kohteessa –tyyppistä keskustelua.

Viime lauantainen Putouksen spesiaalilähetys Unicefin hyväksi ei sit taas ollutkaan ratkiriemukasta katsottavaa. Monta inserttiä mitä epätoivoisemmista kohtaloista ja dokumentaarista pätkää lapsien kurjuudesta maailmalla. Ei naurattanut, ei. Itketti. Ja oli ihan tyhmää naamioida tuollainen pahanolonohjelma Putoukseksi. Lapsia ahdisti ja äitejä itketti.
Kaiken kukkuraksi Munamiehellä oli äänenmurros ja se oli kännissä.

Kieroa touhua sanon minä.

Kieroa tai ainakin epäreilua on myös jossain määrin se, että kävin lauantaina ostamassa uudet uimalasit, Stadiumin kalleimmat Speedot.
Kotona sovitin ne kunnolla. Sääsin nauhan sopivaksi ja vetäsin päähän, niin melko tärkeä osa, juurikin tuo nauha, napsahti poikki. Hajotin lasit siis ennen kuin ne sai pisarankaan kosketusta veteen. Oho, kun ei yllättänyt.
Jos Helmi ei tuhoa, niin ite sitten.

Minä olen nyt kuukauden naputellut horinoitani tänne blogin muotoon. Lueskelin läpi mitä olen kirjoitellut ja vastaako se sitä mitä esitteessä luvattiin? Eli onkohan se sellaista juttua mitä kannattaa jatkaa ja onko tässä nyt ylipäätään mitään päätä saati häntää?

No eihän tässä ole, mutta enpä paljon ole luvannutkaan!

Kaikkea on sivuttu:

Kuntoilua. Jep, liikunta on käsitelty.

Ruokaa. Kyllä, on ollut Lidliä ja munakakkua.

Muotia. Juu, 1,5 metriä Uggeja.

Sisustus. No hei mitä muuta delfiinimukit on kuin sisustusta?!
Ja vartokaas kun lumet sulaa, niin alkaa sellainenkin Puutarhan kevät!

Tää on siis kaiken kattava lifestyleblogi, elämänohje, kultainen leikkaus ja graalin malja!

Hurraa, huutaa Leena Hefner ja nostaa maljaa, shampanjaa tietysti, Sinin blogin kunniaksi!

1500 € vs uiminen

Mua vaivaa iänikuinen selkäprobleema.

Kerran ostin City dealistä 2 hoitokertaa kiropraktikolle yhteishintaan 40 euroa, koska se tuntui kohtuulliselta. Varasin käynnit välittömästi, sillä oli menossa jotenkin kivuliaampi kausi taas. Mun kohdalle osui nuorehko englantia puhuva mies. En tiedä mistä oli kotoisin, mutta oli nähnyt mun vaivan kaltaisia tapauksia satoja. ”I’ve seen hundreds of these.”

Osa anatomian ja fysiologian sanastosta meni yli ja ohi, mutta selväksi tuli, että vaiva saadaan hoidettua hänen avullaan!

Toisen 15 minuutin hoitokerran lopuksi herra kertoi minulle sopivan hoitojakson, hoitokerrat ja hinnan. En edes järkyttynyt, vaan pystyin mielestäni pidättämään naurun oikein hyvin. Hän höpisi englanniksi asiaansa ja kirjoitti suunnitelman ylös mulle pienelle paperilapulle. Mä vaan katsoin häntä huultani purren, kättelin ja kiitin. ”See you!” Ei ikinä, mumisin.

20 x 15 min a’ 75 euroa tekee 1500 euroa. Mutta hei, jos maksan kerralla, se ois vain tonnin!

Mahdoinkohan ainoan Fendini kanssa antaa jotenkin väärän kuvan? Vai näytinkö vaan niin epätoivoiselta, että antaisin mitä vain miehen kosketuksesta?

Niin tai näin, päätin että lihaskunto ja liikunta saa auttaa mua!

Nyt olenkin kauhonut uudessa uimahallissa hulluuteen asti! Pidän uimisesta, siinä ei tule hikikään! Shampoota vaan kuluu pirusti, kun joka päivä tätä lassoa pesee. Mutta ei hätää, hain Lidlistä parilla eurolla Cien Provitamin Repair & Care -shampoon! (Lue artikkeli Halpa shampoo ei kalliille häviä.)
Vesi on ehdottomasti aina ollut mun elementtini.

Teininä halusin Särkänniemen delfinaarioon töihin. Mutta paikkakunnan vaihdos ei siinä iässä ollut oikein mahdollinen... Sen verran kuitenkin eläydyin siihen maailmaan, että kerrottiin kaverin kanssa vieraille pojillekin tarinaa, että olemme delffiinin kesyttäjiä ja että osaamme puhua niiden kieltä. Oink, oink vaan.

Mummo vei mut onnekseni kerran Israeliin, siellä pääsin uimaan delfiinien kanssa. Olen hommannut kaikkea delffiinikamaakin. Nyt ne naurattaa. Muut diggaili jotain bändiä, mä delffiinejä.

Ois hauska nähdä kahviseuran ilme kun tönäsen lattet näihin kupposiin! Muuten tietysti aivan normaali kattaus, mutta delffiinimukit. Jeah!

No summa summarum, ei tullut Sinistä delffiinien kouluttajaa, mutta kovasti samanhenkisen eläimen, eli pyöriäisen mallinen vartalo mulla kylläkin on - ja se sopii altaaseen!

Tänään kulutin vettä 2 km / 55 min.

Swim Sini, swim!

Lunta kolalla ja 50 metriä vettä, kiitos!

Miten tämä nyt tällaiseksi meni, juuri kun kuvittelin että keväthän se tässä jo seuraavaksi tulee!? Mutta mitä vielä, aivan kauhia lumimylläkkä päällänsä.

Kolasin pihan ja kun olin saanut homman valmiiksi, aloitin taas alusta. Lopulta luovutin. Hyvin epäkiitollista hommaa tällä kertaa tuo lumen luonti! Mutta aurinkotuoli onneksi odottaa valmiina, että kesän tullen pääsen todella vaivattomasti parillalle kun aika koittaa!

Valtava hiki tuli ja räkä roikkui. Jotenkin adrenaliinihöyryissäni samalla lämmöllä imuroin vielä kodinkin kaupan päälle. Paloi varmaan 2 miljoonaa kaloria!

Lösähdin sohvalle ja samassa poikani rupesi piinaamaan kysymyksellä, että mitä tehdään kun viikonloppu alkaa? ”Eikö mitään tekemistä? Mennään uimaan Impivaaraan!” (Turkuun on avattu uusi upea uimahalli.)

Olin jotenkin juuri asennoitunut siihen, että tämän päivän aktiviteetit ois mun osalta suoritettu... Mutta fakta oli se, että joka tapauksessa kaipasin saunaa ja suihkua, joten kamat kasaan ja kohti Impparia.

Minä sitten suihkin menemään allasta ees taas ja poika oli hyppyhässäköissä, (kuten tässä 43 sek kohdalla). Linkitykseen on lupa pojaltani!

Hän myös heti kärkeen ilmoitti, ettei todellakaan lähde ennen kuin allas suljetaan, joten jouduin olemaan itekin altaassa pari tuntia. Aivan loppu! Kun sitten sain itteni ylös sieltä, oli sormenpäät rusinana ja jalat spaghettina.

Kotiin päästyämme olikin taas tullut kivasti lunta ja tein kevyen palauttavan reenin siinäkin sitten. Onneksi olen aikoinaan saanut tuparilahjaksi lumilapion, jossa on kahvan lämmitin ja karvanopat. Välineurheilua hei!

Nyt tönäsen pizzat uuniin. Lidlissä oli 3 salamipizzaa hintaan 2,99 €.
Hyvää Voicea ja mukavaa perjantaita!

En juonut välillä vettä

Välivesi, tuo kuuluisa kaikkien viisastelijoiden ohje juhlailtaan. Nyt oli vaan kuulkaas sellaiset juhlat ettei siellä tarjoiltu vettä. Ja sitä paitsi ihmettelen muutenkin tuota väliveden vaikutusta. Mistä ikimaailmassa kroppa voi tietää juonko giniä huikalla ja heti perään vettä, vai otanko saman setin lonkeron muodossa. Että onko niinkuin väliä vetääkö kossun kossuna ja vesilasi perään, vai juoko kossuveden?

No tätä passaa taivastella kun vasta tänään happi kulkee normaaliin tahtiin ja sydämen lyönnit ei tunnu enää hupparin läpi.

Juhlakalulle veimme hienon kakun! Samanlainen kakku oli eräässä kohtauksessa elokuvassa Vares, Huhtikuun tytöt. Soitin konditoriaan ja esitin asian, että kesällä 2010 teiltä on tilattu muna-kakku. Tai siis ei niinku kanamuna, vaan munamuna. No muutaman kerran selityksen jälkeen sain oikean henkilön puhelimeen joka kyseisen vehkeen muisti tehneensä. Ja kun sitten ennen juhlia hain tuon luomuksen, niin paketissa ihanasti luki nimeni ja KIKKELI. No meitä ainakin nauratti. Eilen ei naurattanut mikään, mutta tänään taas on ihan kivaa!

Katumusharjoitukset on suoritettu siivoamalla, joten tästä on hyvä jatkaa taas uutta viikkoa!