torstai 9. helmikuuta 2012

Siwa on tavallaan kiva


Kaikki alkoi eilen, kun Lidlistä kotiin tultuani huomasin, että jauhelihakastikkeeseen tarkoitettu tomaattipyree oli jäänyt pois kyydistä. Maksettu kyllä, mut ei, ei ole nyt kotona tuo peltipurkki. En jaksanut ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin, eli soittamaan myymälään, saati ajaa takaisin sinne, sillä purkin hinta oli 0,35 €. Koska mun bologneseen kuuluu ehdottomasti tomaattipyree, söimme vaihtoehtoisesti jotain kalakikkaroita pakkasesta.

Lähikauppamme on Siwa, mutta en juurikaan enää sinne rahojani vie, sillä se tuntuu hullulta tuhlaamiselta. Siellä ei tosiaan hinta kohtaa laatua. Nyt tuli hiukan huono omatunto kun lähi-Siwan tädit on kuitenkin niin kivoja. Hauskin juttu oli kerran, kun pyörin jotenkin vailla mitään ajatusta ahtaassa myymälässä, niin myyjä huusi kassan takaa ”Sini, porkkanat on tänään 49 senttiä kilo!”. Että olen mä joskus käynyt vissiin ihan ahkeraankin siellä. Onkohan ikkunateippauksetkin tehty mua silmällä pitäen... (vrt. kuva)



No tänään oli tarkoitus pistää se eilinen jauheliha pannulle, joten päätin että sen tomaattipyreen takia en lähde Lidliin, vaan menin lähi-Siwaani. Ja siellä tapahtui jotain oikeasti harvinaista. Otin pienen purkin sitä kuuluisaa tomaattimössöä (oli muuten pienempi ja kalliimpi) ja sit karkas käpälästä. Näin siinä tölkkiosastossa hernekeittoja ja otin pari niitä koriin ja samassa hetkessä päätin tehdä lättyjä. Hain maidon ja munia ja jäätelöä vielä lättyjen kanssa. Ja kassalle.

Mutta kassan vieressä on sit taas se karkkihylly. Minä en edes ole mitenkään perso makealle, mutta silti viskoin koriin vielä jotain Bilar uutuusmakuja ja Daim suklaalevyn? Epäilen että mulla on joku vakava puutostila joka huusi sokeria. En kuitenkaan ihan vielä mene lääkäriin valittamaan ”äkillistä makeanhimoa”.

Tästä tuli mieleen Lidlin hieno myymäläkonsepti, missä ei karkit olekaan kassojen välittömässä läheisyydessä niin kuin yleensä. Ja se on hyvä! Sillä jos mulla alkaa sipsihimon lisäksi tulla karkkihimo niin sit täytyis jo ruveta miettimään talon paalutusta.

Juhliin on enää 2 yötä. Jos haluaisin pois ne 3 kiloa jotka juuri nyt on pullahtanut, niin ne polttaakseni mun pitäs harrastaa 4200 minuuttia raskasta liikuntaa. Ei ole mahdollista, joten meen ottaa lätyn ja kattoo Salkkareita.

4 kommenttia:

  1. Siis ei voi mitään. Miten aina just noi sun jutut (no okei, kyllä muidenkin) naurattaa mua ihan älyttömästi?
    Juhliin on enää 2 yötä, tai melkein niinku 1, koska se seuraava yö menee lähinnä valvoessa, mut so?

    VastaaPoista
  2. Mun on varmaan pakko jättää kommentti kun jään seurailemaan lukijapaneelissa näitä sun hulvattomia juttuja. Aivan supermahtavaa (hymiö)!!!! Rakas aviomieheni opasti mutkin blogisi pariin ja koukutuin pahasti. Kuulun itse noihin ensimmäisissä bloggauksissa kuvailemiisi bloggaajiin - olet tervetullut piristys!!!

    VastaaPoista