lauantai 4. helmikuuta 2012

Epätäydellinen elämä alkaa tästä!

Mua on monesti kannustettu aloittamaan bloggaaminen. En vain ole kertakaikkiaan ymmärtänyt miksi ketään kiinnostaisi lukea mitään minua läheltäkään liippaavista asioista, kunnes tänään sen tajusin kun luin kaverin statuksen "alkanu jotenkin tympii kaikki blogit joissa elämä on vaan ihanaa ja täydelistä. Löytyykö sellasta blogia missä tyypillä menee huonosti, on rumii vaatteita, ankee koti, ei mitään kädentaitoja, vähän rahaa ja paska parisuhde?"

Muoti-, sisustus-, fitness- ja poliittisten blogien rinnalle kaivataan jotain glamourista ja perinteisestä perheidyllistä poikkeavaa. Kaikilla on muka niin helvetin siistiä.

Voin antaa vertaistukea ja toivoa monille epätäydellisille ihmisille kertomalla omasta epätäydellisestä, epänormaalista ja välillä epätoivoisesta ja silti paikoitellen hauskastakin elämästäni!

Olen aika ajoin köyhyysrajan alapuolella elävä, hieman ylipainoinen yksinhuoltaja. Mulla on maailman iloisin, reippain ja positiivisin poika ja hölmö blondi bokseri.


Asumme vinossa, rapistuneessa, 90 vuotiaassa puutalossa ja meillä on liian pieni auto, jonka takapenkin koira on repinyt. Autossa on kylläkin vakiovarusteena kattokaaret, en vaan osaa kiinnittää koiraa niihin.


Lisäksi olen niin vanha, että olen kyvytön oppimaan mitään uutta. Laihtuminenkin on mahdotonta kun aineenvaihdunta on hidastunut, ellei jopa kokonaan pysähtynyt. Ainoa mihin minusta enää on, on kuskata poikaani erilaisiin kivoihin paikkoihin ja antaa sille kaikki rahat. Omat ja lainatut.

Mulla pitäs olla vahvat plus-lasit. Nykyiset rillit ostin vuonna 2000, mutta koira pureskeli niistä(kin) irti ne korvan taakse tulevat muovit ja pelkät terävät rautapiikit sattuu. Joten joudun painamaan omppu-plussaa aina kun luen jotain netistä ja liikennemerkit nään vasta kun on liian myöhäistä.

Tällä sivulla ei ole ainakaan perinteisiä jumppaohjeita, eikä trendikkäitä ruokareseptejä, ei yhtään tosissaan tägättyä merkkilaukun kuvaa tai vinkkiä designhotellista. Täältä saattaa löytyä tarinaa Ikean halvoista tuikuista ja lähiruuasta, mikä tarkoittaa lähimmästä Lidlistä ostettua ravintoa. (Nyt on Lidlissä taikkuviikot, hain tölkkikaupalla kookosmaitoa.)

Jätän luultavasti keskimääräistä pienemmän hiilijalanjäljen, mutta vain siksi, että tällä hetkellä ei ole varaa lennellä sinne tänne, eikä ajaa maasturilla. Mutta sen lupaan että kun mulle rahaa jostain siunaantuu, haen lainaa ja ostan ihan helvetin liioitellun bensamoottorilla käyvän maastoauton ja varaan meille lennot jonnekin kauas! Sit toisaalta on varaa ostaa myös luomuruokaa. Mutta niin paljon mäkään en pysty syömään että se kattais mun muun öykkäröinnin!

Lupaan tekstissäni olla käyttämättä sanontoja "se tunne kun" jotain on tapahtunut tai tapahtuu. Tai kun jokin asia on "check", ja toinen ja kolmaskin "check". Muuten en tiedä mihin tää kielellisesti johtaa. Yhdyssanat ja pilkkusäännöt ovat jossain määrin vanhalla oikolukijallakin hakusessa, mutta koitan olla ärsyttämättä suuremmilla kielellisillä virheillä.

Kerron juttuja hymyssä suin, sarkasmilla ja itseironialla ryyditettynä. Eli en tosissani luule olevani maailman tai edes Suomen köyhin vaikka oman naapurustoni köyhin melkoisella varmuudella olenkin. Koitan myös karsia hymiöitä, sillä toivon tekstin itsessään kertovan milloin tulee silmänisku ja milloin surunaama ;)

6 kommenttia:

  1. Hyvä Sini

    Terkuin Päivi

    VastaaPoista
  2. I am proud of you. Terv vaimo lash manageri

    VastaaPoista
  3. Loistavaa tekstiä! Jäin heti koukkuun.

    VastaaPoista
  4. Täähän on Sini ihan mahtava!

    VastaaPoista
  5. Kivaa Sini, piristit päiväni!! Jäin myös heti koukkuun! T. Terhi

    VastaaPoista