Kaalipaneeli

Menin tänään pikaisella varoitusajalla ensimmäiseen vaalipaneeliini! Paneeli oli yksi Animalian järjestämistä kuntavaaliseminaareista ja paikkana oli Turun kaupunginkirjaston auditorio.

Tarjoilu: kahvi, tee, soijamaito sekä maidoton ja munaton kakku.

Tilaisuuden alustajana toimi filosofi Sanna Joronen Turun Yliopistosta, aiheenaan ilmastonmuutos ja ruokatuotanto. Lihan tehotuotannosta aiheutuvat päästöt ovat 51 % koko maailman kasvihuonepäästöistä, Suomessa päästöistä noin kolmannes on lihansyöjien häpeäpaalu. Mietiskelin pitäiskö se jouluinen kinkkushow kriminalisoida..? Pidin toistaiseksi mölyt mahassani. Alkupuheenvuoro päättyi hienoon ajatukseen, miten toimii moraalinen mielikuvitus epäeettisten ja kestämättömien käytäntöjen muokkaajana...

Nämä possut ovat iloisia, koska kasvavat luomusikalassa.

Seurasi yleinen keskustelu ja kysymykset. Johan minä heti siinä vaiheessa rohkenin kysyä mitkä lihat edellä mainittuihin tilastolukuihin lasketaan? No nauta, sika, kana ja kala. (ei siis etanat ja sinisimpukat?) Lisäkysymyksiä en tohtinut heittää, että miten esimerkiksi poronlihan laita? Sen jalostus on kai jotenkin luomua, kun ne siellä tunturissa vaeltavat ja jäkälää popsivat. Mitä nyt jouluna lentelevät ympäri maailmaa kovin kiireisinä. Mutta ei kai siitäkään hiilidioksidipäästöjä synny? Onko siis eettisesti oikein syödä poroa? Mutta jos kaikki rupeaisivat syömään poroa, niin jo kohta nekin joutuvat kellot kaulassa rekineen karsinaan ja hihnaruokintaan. Ei sitäkään siis sais kauheesti ruveta suosimaan.

En tiedä miltä onnellinen kana näyttää, mutta tässä on ainakin onnellinen poro. 

Itse paneelin aihe oli kasvisruoka kouluissa. Kaikkien panelistien näkemys oli suht yhteneväinen. Ei kai kukaan suoranaisesti voi kasvisruokaa vastustaakaan. Minun mielipiteeni oli kuitenkin enemmän oppilaslähtöinen, sillä kouluruoka on valitettavan monelle lapselle päivän ainoa lämmin ateria. Monet lapset vierastavat kasvisruokaa, eikä sen pitäisi olla lainkaan mikään yllätys. Kun suomalaisten lasten lempiruokaa ovat lihamakaronilaatikko tai spaghetti ja jauhelihakastike, niin tarvitaan ruokatottumuksien muuttamisen tueksi asenteellista koulutusta ja maukasta kasvisruokaa. Ja koska kouluruoka on vielä lähtökohtaisesti ”pahaa”, on kasvisvaihtoehdon myyminen näille nirsoimmille tapauksille melkoinen haaste. Sehän menee niin, että vielä ekaluokalla kouluruoka on hyvää, mutta viimeistään kutosella se alkaa olla pahaa. Tähän kouluruokakulttuuriin vois tehdä jonkun faceliftin.

Tilliliha ei kaikille koululaisille maistu.

Yleisöäkin auditoriossa oli jonkin verran ja valtavana piristysruiskeena hyvin negatiivinen heppu takarivissä, jolla oli kommentti joka aiheeseen. Hänen mukaansa ihmisille syötetään sian ruokaa ja koska kolmannen sektorin palveluja käytetään, on Kokoomuksen vika, että hän saa kylmää ruokaa. ”Kokoomus tarjoaa vain kylmää ruokaa!” Meinasin kysyä että mikset mennyt lämpimään pöytään, mutta se ois ollut huono vitsi.

Itse olisin halunnut Animalian tilaisuudessa puhua enemmän eläinten oloista, eläinsuojelulaista ja rikkomuksista saatavien rangaistusten tehosta.

Allekirjoitin myös lakialoitteen turkistarhauksen lakkauttamiseksi.

Fuck my Turku

Ehdokaskoulutuksesta juuri kotiutuneena, pää on täynnä kysymyksiä. Että mitä helevettiä?

Muutamia poimintoja...

1. Työttömyys

Turussa on työttömyys huolestuttavan korkealla. Seuraava lause; tarvitsemme kipeästi ulkopuolista työvoimaa, sillä suurten ikäluokkien eläköityessä, se koittaa - TYÖVOIMAPULA!

Sama ihmetys kohtaa aina kun kirjoitellaan ja hätyytetään kotiäitejä kotoa pois lasten luota töihin ja veroja maksamaan. MIHIN? Töihin mihin? Sinne minne työttömät ei kelpaa? Vai niihin paikkoihin joihin työttömät ei halua?

Tällainen työvoimapulauutisointi ja kotiäitien töihin hätyyttely kummastuttaa työttömiä. Tätä dilemmaa pitäisi jonkun viisaan selkokielisen ihmisen vähän avata koko kansalle.

2. Fuck my Turku

Turkua ei pidetä vetovoimaisena kaupunkina. Mittausten mukaan Turku on vasta viidentenä isojen kaupunkikeskusten listassa vetovoimaisuudessa. Miksi?

Mihinkään muuhun kaupunkiin ei suhtauduta niin intohimoisesti kuin Turkuun. Vai oletko kuullut että joku pilkkaa kun kerrot olevasi Lappeenrannasta? Tai onko paljonkin jyväskyläläisvitsejä?

Tähän osaisivat varmasti ulkopaikkakuntalaiset vastata paremmin. Vastaukseksi ei kelpaa kauhia murre! Tai se että on saanut joltain turkulaiselta missiltä pakit.

3. Maahanmuuttopolitiikka

Meillä on kaksi isoa keskittymää maahanmuuttajien asuinpaikkoina. Varissuo ja Halinen. On maailmanlaajuisesti tutkittu ja tiedossa että kriisiraja maahanmuuttajien asuttamisessa samalle alueelle on noin 40 %. Turun Varissuolla ollaan liki tätä lukua. Miksi?
Miksi Turussa on annettu tapahtua tällainen rakenne näiden asumalähiöiden suhteen? Kai nämä alueet on heille asetettu ja annettu vaihtoehdoksi. Eivät kai he Etuovi.comistakaan ole lukeneet että Hintsa Knaapinkadulla on kiva kolmio, mennään sinne.

Tällaisia ajatuksia ja kysymyksiä. Joidenkin mielestä tyhmiä, useimpien mielestä ihan aiheellista pohdintaa. Kysyvä ei nimittäin tieltä eksy!

P.S.

Arjen epäonnistumisia

Eilisen illan pilasi ihan perinteinen pyykkäysvirhe.

Näitä peruspyykkäysvirheitähän on viisi.

1. Pyykin värjääminen

Syy: Musta, punainen tai tummansininen vaate valkopyykin joukossa.

2. Vaatteiden kutistaminen tai huovuttaminen

Syy: Liian kuuma pesulämpötila ja laiskuus jos pesumerkinnässä on käden kuva pesuvadissa ja survot vaatteen kuitenkin koneeseen.

3. Kännykän pesu

Syy: Et tarkistanut taskuja kaikkien vaatteista ja silloin syy on auttamatta sinun joka tungit vaatteet koneeseen, sillä luuletko että joku muu tarkistaa taskuja.

4. Paperinöftää koko koneellisessa mustia vaatteita

Syy: Sama kuin edellä.

5. Kaarituki pesurummussa

Syy: Mitäs et käytä pesupussia tai pese rintsikoita käsin.

Tällä kertaa kävi kohdassa 2. kuvailtu tapahtumasarja. Pojalla oli tänään koulukuvaus ja päälle piti ehdottomasti saada uusi (ystävältäperheeltä peritty) hieno harmaa neuletakki. Siis aivan lemppari! Minä sitten illalla vielä tönäisin koneen tulille ja valvoin väkisin pesuohjelman loppuun. Pengoin unen pöpperössä sen neulemöykyn rummusta ulos niin voi taivas, 160 cm neuleesta tuli, sanotaan nyt karkeasti arvioiden tuollainen 86 cm vauvalle sopiva lämmin huovutettu pusakka. Tai mikä tuollainen neljän pesupallon korkuinen koko nyt olisi?

Hetken pelkäsin miten aamulla selitän tapahtuneen ja pelkäsin draaman sävyttämää showta. Mutta pelastuksekseni poikani on huoleton ja leppoisa kaveri, joten sain osakseni vain pienen hymähdyksen joka selkeästi sisälsi pienen virneen siitä että minullekin käy taas välillä jotain. Oikeastaan olinkin vain itselleni kypsä tästä, että pilaan näin hyviä vaatteita.

Pyykkihommista jatkaakseni, olisko Vanish antioksidant (vai mikä actimel se nyt on) sopiva tällaisiin kohteisiin?

Näin arkisia asioita tähän väliin. Ja mikäs se sateista maanantaita paremmin piristäisikään!

Minulla on mielipide!

Tämä on mielipidekirjoitus! Mielipide, mielipide, mielipide! Nyt löytyy helposti googlesta.

Mielipide on yleisesti ottaen joukko ihmisen omia ajatuksia jostakin tietystä asiasta tai aiheesta. Mielipide muodostuu ihmisen omista kokemuksista sekä kuulemista tai näkemistä aihetiedoista. (Wikipedia)

Ennen vaaleja KAIKILLA on mielipide. Niitä on aivan sairaasti enemmän kuin keskimäärin muina aikoina.

Keksikää nyt jokin ajankohtainen aihe ja kirjoittakaa hyvät ehdokkaat. Jos et taukoamatta ole jotain mieltä jostain, et taida mikään oikea ehdokas ollakaan. Aiheesta viis. Toriparkkikirjoittelu on niin laastsiison, että siihen on täysin tylsää enää puuttua. Minäkin menin laittamaan lusikkani siihen soppaan kesäkuusssa kirjoituksessani Toriparkissa tavataan.

Toisaalta kannattaa olla sitä mieltä, että mahdollisimman moni olisi samaa mieltä. Tai ainakin kirjoituksen tulisi herättää fiilis, että nyt on valveutunut kaveri kyseessä. Ja kirjoitustaitoinenkin. Oikeinkirjoitukseen kannattaakin muuten kiinnittää huomiota ainakin lehtiin päätyvissä kirjoituksissa, sillä kirjoitusvirheet ovat ärsyttäviä, oli aihe mikä hyvänsä. Liian laihat barbit tai maahanmuuttopolitiikka.

Minulla on miltei kaikesta mielipide. Haloo, kaikilla on. Minun mielestäni Bepanthen pitäisi olla muovituubissa ja Aurajuusto uudelleensuljettavassa pakkauksessa. Puuterit ja kaikki kakkumalliset meikit, pitäisi kestää loppuun asti murenematta. Jos niiden takia on yksikin karvainen elukka saanut surmansa ja niitä ei saada kehitettyä siihen malliin ettei joka helvatin laukku olisi rasvassa ja meikkitöhnässä, niin on se kumma.

Minun mielestäni myös se on kummallista, että Kelaan pitää kiikuttaa kaikki liput ja laput, todistukset ja päivitykset. Talonkirjat ja palkkatodistukset. Eihän näiden mitään salaista tietoa luulisi olevan? Ja jos ei niitä toimita, niin ne tietävät asiat kuitenkin. Testataanko tässä luotettavuutta vai muuten vaan tarjotaan etuudenhakijalle jotain hommaa?

No tässä muutamia mielipiteitä näin lauantaipäivään. Mitä mieltä sinä olet?

p.s. Minulla on mielipiteitä ihan kaikkina vuodenaikoina!

Hyvää Sinin päivää!

Jo vain oli mukava sunnuntaipäivä! Aamutuimaan ystävättäreni oli ovella ja toi mukanaan ison palan juustokakkua! Silloin ei voi väärällä jalalla aamu alkaa. Ja hyvä niin, sillä jalat olivatkin koetuksella kun minä ja Sissiryhmä, eli vaalitiimini jalkautui Turun torille Maalaismarkkinoille.

Kesän toisen kerran otin fillarin alle, ajattelin olla todellinen Arkijärki-ihminen. No takakumihan siitä Tuomiokirkolla puhkesi. Talutin lopun matkaa ja nyt ei ole selkeää suunnitelmaa miten saan sen korjaamolle, molle. Mutta mietin sitä syksymmällä... Ja sitten se jo onkin varmaan tönäisty Aurajokeen, yksi huoli vähemmän. Tiettekö sanonnan huoleton mies on hevoseton mies?

Aurinko kuitenkin paistoi, ja osaksi varmasti siitä johtuen minun lisäkseni muutkin turkulaiset olivat vallan iloisella päällä. Lukuun ottamatta yhtä markkinakauppiasta joka oli käydä kimppuun kun parveilimme hänen kojunsa liepeillä. Tarkalleen ottaen en tiedä mistä se valtava viha kumpusi, mutta hän ei tainnut olla turkulainenkaan. Häntä harmitti siis se, ettei voi äänestää minua! Ymmärtäähän sen.

Paikalle haettiin oikein torivalvoja/järjestysmieskin tilanneta selvittämään, samaan aikaan kun viiksi-isäntä nimitteli minua kreikkalaiseksi. Ei tarkoittanut ulkonäköä. Mutta järkkä oli vallan tilanteen tasalla ja kertoi kansalaisten oikeudesta kuljeskella torilla. Annoin hänelle rintanapin! Vaikutti näet Arkijärki-ihmiseltä.

Kotiin lähdin ison rasvaisen neulamuikku-ropposen kanssa.

Nyt vain kiitän kaikkia kivasta ulkoilupäivästä. Ja toivotan mukavaa nimipäivän iltaa itselleni!

Sini on vastuullinen valinta :)

Ei kukkokaan käskien juokse

Lasten harrastamisesta puhutaan paljon. Minkä ikäisenä lapsen kuuluu aloittaa jokin harrastus? Montako päivää viikossa pitäisi olla harrastuksia? Mikä on tarpeeksi? Mikä on liian vähän?

Googlettamalla "lapset ja harrastukset" löytyy aiheesta artikkelia artikkelin perään.

On sitten kaikenmoisia suosituksia. Mutta onko näihin muka jotain oikeita vastauksia? No ei tietenkään! Vanhempien pitää tuntea oma lapsensa, eikä mennä minkään suositusten mukaan.

Ihan kuulkaa Arkijärki käteen tässäkin asiassa ja miettikää mikä on juuri sinun lapsellesi parhaaksi. Ei siis sinulle! Niitä kentän laidalla riehuvia ja kiroilevia ukkoja on jo ihan tarpeeksi.

Paljon herättää keskustelua se, miten jokin harrastus vie kaiken vapaa-ajan, eikä lapsella jossain kohtaa ole edes mahdollisuutta kokeilla tai toteuttaa muita kiinnostavia lajeja tai toimintaa.

Musikaalinen lapsi soittaa ja laulaa omaehtoisesti ja liikunnallinen lapsi liikkuu ilman maksullista liikuttamista. Mutta sitten on vanhempien harkinnan varassa pitäisikö lapsen saada tukea näissä asioissa mihin kiinnostus ja lahjat selkeästi viittaavat.

Minun lapseni liikkuu siinä määrin, että häntä on miltei mahdotonta pysäyttää. Hän pyöräilee, skeittaa, skuuttaa, juoksee, ui, hyppii, kiipeilee, snoukkaa, ja joskus vielä luisteleekin tai potkii palloa ja tanssii. Mutta näistä hän HARRASTAA vain tanssia. Eli vain siitä opetuksesta minä pistän kättä taskuun. Muu on omaehtoista vapaa-ajan käyttöä.

Maalla

Merellä

Ilmassa

Kaiken harrastamisen pitää perustua lapsen omaan tahtoon ja haluun. Kehitys tapahtuu muutenkin omalla ajalla, ei harjoituksissa. Lahjakkuudet ovat intohimoisia oman lajinsa suhteen. Jari Litmanen on kertonut että hän jäi aina treenien jälkeen potkimaan palloa pimeään asti. Muut eivät jääneet.

Miten sitten saada vähän liikkuva lapsi mukaan toimintaan? Kynnys hypätä mukaan ja koittaa eri lajeja pitää olla todella matala. Lapsetkin haluavat olla hyviä siinä mitä tekevät. Jos ei koe olevansa sopiva johonkin joukkoon, millä sitä sinne saa? Valmentajat ja seurat voivat ihan katsoa peiliin kun mietitään kansanterveydellisiä näkökulmia ja miksi lapset eivät liiku niin paljon kuin ennen.

Pitää erottaa "ammattimainen" harrastaminen ja omaksi iloksi tapahtuva harrastaminen. Jos haluaa soittaa viulua, ei sitä tarvitse soittaa 6 kertaa viikossa opettajan avulla kuten esim. jalkapalloa. Viulua voi soitella silloin kun sopii, kerran viikossa tai muutaman minuutin päivässä. Jalkapalloa on miltei mahdotonta harrastaa vain kerran viikossa ja sitten muina päivinä potkia silloin kun siltä tuntuu tai vaikka käydä partiossa ja kuviskerhossa sen lisäksi.

Omanlaisia ajatuksia herättää myös lastenpsykiatrian erikoislääkäri Janna Rantalan kirjoitus:

"Me vanhemmat usein ajattelemme lapsen vahvuuksien olevan jotain suoritettavaa, kuten urheilullisuus, musikaalisuus, matemaattisuus. Emme osaa aina arvostaa elämässä pitkälle kantavia ominaisuuksia kuten vaikkapa leikkitaitoja, huumorintajua, empatiakykyä, rohkeutta kokeilla uusia asioita, harkitsevuutta tai maailman säteilevintä hymyä. Lisäksi haluamme tukea ”vahvuuksia” esimerkiksi harrastuksilla, kun lapsi tarvitsisi eniten tukea juuri ”heikkouksissaan”!

Tästä aiheesta on monia mielipiteitä, tässä esitin omani ja siihen mulla on kuin onkin oikeus. Toivon vaan, että kaikki ajattelevat asioita oman lapsen silmin ja lasta tukien, ei ympäristön paineiden kautta.

Ja aivan oma lukunsa onkin sitten raha ja miten se vaikuttaa lajivalintoihin. Sen nyt jokainen voi ihan itse miettiä. Sen vain sanon, että luojan kiitos minun lapseni ei ole koskaan halunnut harrastaa jääkiekkoa tai ratakelkkailua.

Pelastakaa lasten lisäksi myös opettajat!

Edellinen kirjoitukseni ja teoriani siitä miksei Suomesta tule olympiamatskua herätti tunteita niin täällä blogin puolella kuin facebookissa. Huonolla huumorillani esitin asian niin, että se johtuu siitä kun meillä Suomessa on koulut, joita siis monissa valtioissa ei ole, niin täällä pitää istua 9 vuotta paikallaan. Tässä oli sellaista sarkasmia, mitä nyt ainakaan opettajat eivät ymmärtäneet.

Olen arvostellut teksteissäni Kreikkaa, Crocseja, Heseä, Siwaa, kiropraktikkoa ja ties mitä, paitsi Lidliä, mutta ei niistä kukaan ole noussut noin takajaloilleen. Jokin on tappanut opettajien uskon omaan ammattiinsa.

Mikä?

           

Liian isot luokkakoot tuntuvat olevan monille se syy miksi työ on raskasta tai epämieluisaa. Kaikki kurinpitotoimet on kiellettyjä. Eikä palkka ei ole lainkaan verattavissa siihen, miten tärkeää työtä he tekevät.

Ystäväpiirissäni on monia opettajia ja ovat vallan mukavia ja hauskoja tyyppejä kaikki tyynni.

Kun tapaan koulun opettajia vapaa-ajalla, he ovat oikein mukavia ja tulee tunne etteivät he varsinaisesti mua vihaa, vaikka lapseni aiheuttaakin joskus lisätyötä heille. Olen pyytänyt sitä monesti anteeksi.

Aiheuttaako oppilaat sen ahdistuksen mitä opettajille tulee? Vai vanhemmat? Vai Wilma? Aivan varmasti se on Wilma! Tuo itsensä saatanan rakentama softa, missä voi laitella kaiken värisiä napukoita ruudukkoon, ja niillä kaikilla on oma merkityksensä. Minua pelottaa avata huonon päivän iltana koko verkkosivu. Wilmasta on ollut sellainenkin kantelija ettei reissuvihko koskaan elinaikanaan kyennyt samaan.

Nyt tuo totuudentorvi kertoo jokaisen kynän puuttumisen, joista olen ennen ollut autuaan tietämätön.  - Nyt sekin aiheuttaa tuskaa.

Olen ostanut kyniä yhden pikkukylän Tiimarin verran ja ikinä niitä ei ole missään! Ja kun unohtelu on kaksisuuntaista siten että kouluun viedyt tavarat eivät tule enää takaisin kotiin ja ne kamat jotka pitäisi mennä kouluun lojuu kotona muodostuu tilanne paitsi kalliiksi, myös sietämättömän tuskalliseksi äidille.

Kynistä takaisin opettajiin...

Minusta opettajille pitäisi palauttaa sen verran apuja ja eväitä, että saisivat auktoriteettinsä takaisin. Jos sillä helpottuisi se arki töissä ja säilyisi usko omaan tärkeään työhön yhteiskunnan pohjan rakentajina!

Kaikkien pitäisi tajuta, että nämä tyypit on syytä pitää tyytyväisinä, he sentään viettävät lapsesi kanssa suuren osan päivää! Siihen ei pelkkä Kivi-lyhty jouluisin riitä.

Lisään loppuun tähän sopivan vaalikampanjaani kirjoittamani lauseen:

” Tärkeintä minulle on turkulaisten lasten ja nuorten kasvatus, koulutus ja hyvinvointi sekä niihin liittyvien palveluiden ylläpito ja parantaminen. Kaikkien lasten on saatava tasa-arvoinen kohtelu.”

Olen myös käynyt allekirjoittamassa tämän: Lasten ja nuorten valtuutetun huoneentaulu 2012 – 2016 Kannattaa käydä lukemassa!