Somepossun viholliset

Tarina kertoo lyhyestä mutta intensiivisestä some-ilmiöstä nimeltä "Kinkuton joulu 2014".

Koskettava kertomus urani noususta ja tuhosta possujen pelastajana.

Tarina alkaa: (lyhyt versio)

Kesällä 2014 elokuvan kuvauksiin tarvittiin 2 mahdollisimman isoa sikaa. Sainkin ne erilaisten säätöjen jälkeen järjestettyä. Teurasauto toi isot puolitoistasataa kiloa painavat emakot mestoille. Nimesin ne itekseni Onneliksi ja Anneliksi. Kuvaukset menivät hienosti, O ja A hoitivat homman kuten filmitähtien pitääkin.

Sitten tuli filmiryhmän ruokailun aika ja tarjolla oli maukasta kermaista possunfilekastiketta.

Oli yökuvaukset, pitkä viikko ja jotenkin olin vissiin väsynyt ja rupesin itkemään kun tajusin mihin Onneli ja Anneli juuri kuvauksista lähtivät.

Aloin miettiä pidänkö edes sian lihan mausta. No en mitenkään erityisesti. Se vaan on hinnaltaan sellaista että on tullut ostettua ennen kuin esim kalaa tai jotain luomu lehmää.

Sitten loppukesällä silmiini osui WWF:n tiedote. Yksiselitteisesti maailman hiilidioksidipäästöistä yli puolet tulee lihakarjan tehotuotannosta. Olen aina ollut ajatuksiltani melkoisen sinivihreä, olen sitä paitsi ollut töissäkin Euroopan suurimmassa ympäristönhuoltoalan yrityksessä (SITA). Joten materiaalikeräys, -kierrätys ja -hyötykäyttö ovat kyllä tuttuja, eikä mikään tieto lihan epäeettisyydestäkään ollut uutta.

Mutta olen siis lihansyöjä, ollut 40 vuotta, mutta jotain tapahtui. Päätin yksintein alkusyksystä että joulukinkusta ainakin luovun. Se on jo yhden talouden osalta viitisen kiloa. Lisäksi minulle oli muodostunut possuihin tunneside eläimenä.

Päätin haastaa kavereitanikin mukaan ja tein facebookiin tapahtuman nimeltä Kinkuton joulu 2014. Tapahtuman kuvaus oli sitä luokkaa että "Pelastetaan maailma possu kerrallaan blaa, blaa" plus linkki WWF:n tiedotteeseen ja kerroin että vaihdan joulukinkun joulukalkkunaan, sillä punainen liha on kaikkein kuormittavinta ympäristöllemme.

Heitin ilmoille jos edes asteen verran pienempi köntti tällä kertaa riittäs, eikä tarvitsis enää olla sitä taloyhtiön isointa sikaa.

Tapahtumaan alkoi osallistua kavereita ja kavereiden kavereita. Sitten koko homma oli hiljaiselossa...

KUNNES tällä viikolla oma fb täyttyi ilmoituksista miten tapahtumaa ollaan jaettu. Satoja jakoja ja 1000 osallistujaa lisää per päivä. Meinasin että jee, muillakin samoja aatteita kuin mulla. Eli kyllä punaisen lihan voi joulupöydässä vaihtaa vaikka kalkkunaan. Noilla luvuilla tasaisella tahdilla jouluun mennessä osallistujia olisi yli 30 000!

Miten väärässä olinkaan!

Tajusin että ilmeisesti iso osa näistä osallistujista olikin valmiiksi vegaaneja, jolloin ei mitään muutosta sianlihan kulutukseen tietenkään heidän kauttaan tule. Kun kasvissyöjät vissiin vähemmän potkasta piittaavat. Ja sitten oli tämä nopeantoiminnanryhmä jonkin sortin aktivisteja jotka rupesivatkin syyttämään!?

Tilanne tai siis kampanja jonka olin tarkoittanut vain hyväksi muuttui ja kääntyi aivan päälaelleen. Ihan noitavainoksi äityi kun nää meatismurder-raakasuklaa-gojimarja-guarana-spirulina-friikkulit pääsivät toistensa tukemana vauhtiin.

Harmittaa etten copypeistannut parhaimpia/pahimpia fanaattisia kommentteja. Tyyli oli tätä luokkaa:

Joku kertoi hyvän punajuurikermalaatikon reseptin, niin johan tuli kommentteja miten kerma on eläinperäistä ja mitään mikä tulee elävästä ei saa ottaa, ei eläimetkään ota meiltä.

Toinen kertoi miten heillä jätetty kinkku pois ja tilalle tuli kala hyvällä suosiolla, niin eiku lyttäämään - Raakalaismaista, kalallakin on tunteet.

Sitten päästiin juustoihin, eikö joku hehkuttanut oksentavansa juustostakin.

Eläimenlihaksia ei kuulu syödä. Lihan syönti on ruumiinhäväistystä. Olemme kaikki tietämättömiä suomusilmiä.

Ja minä, joka olen aikeissa vaihtaa kinkun kalkkunaan olen kuin rasisti joka vaihtaa neekeristä intiaaniin.

Tuli kysymys voinko itse ajatella itseni kalkkunan osaan!? Pidänkö itseäni tärkeämpänä kuin kalkkuna luomakunnalle? -Hei voiko noihin vastata järkevästi!?

Ehkä ällöttävin lukemani haukkumisviesti oli että olen kuin pedofiili joka vain vaihtaa vauvan teiniin.

Oikeasti pelottavaa että joku uskaltaa avoimessa mediassa verrata lihansyöjiä rasisteihin ja pedofiileihin.

Jotenkin näiden ja satojen muiden tapahtumasta löytyneiden viestien perusteella tuli olo että jumalauta on turvallisempaa hakea se Lidlin pakastekinkku ja vähän äkkiä ja lukita ovet. Ehkä pitää myös vaihtaa nimi? Tuli nimittäin kommentit juuri muodossa Sini Rantanen, etkö ajattele kalkkunan tunteita!? Silloin muuten lähti koko tapahtuma roskiin. Pitäkää kauramaitonne.

En ole kuunaan törmännyt tuollaiseen ihmisryhmään. Se että kannustan ihmisiä vähentämään (en lopettamaan, koska en itsekään aio) lihan syötiä on kuin bensaa liekkeihin tälle erikoisjoukolle.

He onnistuivat tekemään omalle ideologialleen sen, minkä Räsäskä on onnistunut tekemään kirkolle.

Rupesin saamaan inboxiin viestejä, harmittelivat kun nää kirjoittelijat sahasivat omaa oksaansa ja pilasivat hyvän harmittoman meiningin. Mutta possujen takia päätin tämän tarinan teille raapustaa niin tiedätte.

Näiden itupirujen mietteissä kinkkua ei siis kannata syödä vähempää, ei ainakaan vaihtaa kalkkunaan. Siten ei sit varmaan autoakaan kannata vaihtaa hybridiin tai lentomatkoja korvata junalla. Hei oikeesti, ei energiansäästökään tarkoita sitä että vedetään sähköt poikki. Voi myös vähentää jos ei ole totaalikieltäytyjäksi jossain asiassa.

Tunnen hirmuisesti tyyppejä jotka suosivat vain kasvisruokaa, mutta ihan normaaleja ne ovat kaikki tyynni. En kertakaikkiaan tajua mihin helvetinlahkoon olin tapahtumallani osunut. Toivon että se edustaa vain todella pientä ryhmää, mutta sen ryhmän jäsenet olivat kyllä kaikki nyt kuulolla ja kun tuollainen saundi jää ihmisille mieleen niin rupeaahan siinä pohjois-karjalan Jormaa mietityttämään että viekö speltti aivot mennessään. Ja päättää pysyä potkassa tiukasti kiinni!

Silti edelleenkin toivon että liioiteltu kinkun kanssa vehtaaminen voisi tulla maltillisemmaksi!

Hei 7 miljoonaa kiloa viime jouluna meni potkaa, Suomessa!!! Siinä on löysää. Ainakin se osa mikä menee roskiin kun perhe Pikkarainen ei jaksanutkaan enää loppiaisen jälkee samaa harmaata moskaa pupeltaa.

Jos joku ääri-ituli tähän blogiin tulee urputtamaan että kinkun vaihtaminen kalkkunaan on syystä tai toisesta kiellettyä ja päin persettä, niin lupaan lähettää pihvin sille. Itseasiassa syötän sen omin käsin rarena. Kaadan päälle soijamaidot ja tungen molemmat sieraimet täyteen kikherneitä!

Ja tässä vielä linkit pariin kalkkunafarmiin Turun lähellä.

Hanhialan tila Paimiossa ja Saksan tila Piikkiössä.

Tähän loppu ku kanan lento!

Sen pituinen se.

Lisäyksenä tietoisku joka kommenteista päätellen ei olekaan itsestäänselvyys:

Yritän valaista asiaa...
Kasvihuonekaasupäästöjen kannalta ei ole samantekevää mitä lihaa lautasella on. Märehtijät ovat suurempi ilmastouhka kuin lintukarja. Luomuliha ei kasvihuonekaasupäästöissä poikkea paljonkaan teollisesti tuotetusta lihasta. (Tässä taas voi tehdä eettisemmän valinnan vrt. luomupossu.) 
Kasvihuonekaasujen vähentämiseksi on syytä paitsi vähentää lihankulutusta myös siirtää painopistettä punaisen lihan kulutuksesta ilmastonkin kannalta kevyempiin vaihtoehtoihin, esimerkiksi valkoiseen lihaan.

En yritä pelastaa koko maailmaa, enkä kaikkia eläimiä. Aktiivisemmin olen vapauttamassa esimerkiksi delfiinejä kuin kultakaloja.

Aurinkoista ja possutonta sunnuntaita!

Apua, en halua olla kalkkis!

Milloin se tapahtuu? Milloin mennään sen tietyn rajan yli? Milloin vaakakuppi kallistuu sulle epäedulliseen suuntaan?

Milloin muututaan kalkkiksiksi?

Vanhemmat pitävät itseään viisaina. Lapsiinsa nähden. Ainakin jonkin aikaa. Joskus liian kauan.

Tulee vaihe, kun ihmetellään että herranjestas ne tietää asioista niin paljon enemmän kuin me (vanhemmat). Sitten jossain vaiheessa alkaa tulla epäilys ja pelonsekainen ajatus että ei tsiisus, toi lapsi pystyy kypsempää ajatteluun kuin minä.

Ne katseet mitä oma lapsi luo, tekee facepalmin ja häpeää oman äidin urpoa läppää, on niitä hetkiä joita ei haluaisi kokea vielä alle nelikymppisenä omalta esiteiniltä.

Ja niille kalkkiksille jotka eivät tiedä mikä on facepalm - KVG!

Minä koitan henkeni edestä pysyä mukana nuorten kuvioissa. Haastattelen nuoria jotka meillä käy. Jotku vastaa, jotku ei kuule mun puhetta. Mutta yritän olla sillee rento mutsi, enkä edes aina korjaa jos mua kavereiden kuulleen kutsutaan nimenomaan mutsiksi. Mulla on sellainen salainen tehtävä, että koitan soluttautua niiden porukkaan, niin syvälle kuin pääsen, että pysyn jyvällä missä mennään. Mikä on in, mikä on ehdottoman out. Minkä ikäisenä pussataan ja kuka on maistanut tupakkaa. Kaikki nämä tiedot otan vastaan tyynenä, coolina, viileenä ja kuten oisin tottakai tiennytkin kaiken, kunhan vaan jutustelen.

Samaan aikaan kun saa viiltävää analyysiä yläkoululaiselta esimerkiksi ihmissuhteisiin liittyvissä ongelmissa, tajuaa oman siirtymisesensä auttamatta uuteen, vanhempaan ikäluokkaan.

Nuoria ei voi kuin naurattaa vanhempien ylenpalttinen esittäminen, että mekin oltiin nuoria ja rajuja ja tajutaan hei toi teidän flow ja kuvio. EI TAJUTA.

Meillä oli lankapuhelimet, kirjekaverit, markat ja kolme kanavaa!

Ei muuta kuin ding dong ja usko siihen että tulevaisuus on nuorempien ja fiksumpien käsissä. Nyt pitää sitten opetella kutomaan sukkaa ja muutaman vuoden kuluttua voikin ruveta kyselemään joka tytöltä kun meille tulee kylään, että milloinkas niitä lapsenlapsia... Keinutuoli mulla jo onkin.

Laihdu kanssain, laihdu rakkain...

Sinin päivät on ollut sapattivapaalla, virkavapaalla, äitiys- ja isyys- ja hoitovapaalla samaan aikaan, sekä tahattomalla breikillä.

Mutta helou, täällä ollaan taas!

Tässä on kuulkaas ollut kaikenlaista, kun on pitänyt lomailla, viettää kesää, uida ja sit viel ottaa aurinkoa.

Kaiken tän lisäksi olen vielä syönyt. Olen syönyt ihan joka ikinen päivä, iltapäivä, ilta ja jokunen yökin. En päässyt kesäkuntoon.

En ennen kesää, enkä varsinkaan kesän aikana.

Onko joku joskus päässyt kesäkuntoon? Niinkuin siten että talvella oli läski ja kesällä näkyy vatsalihakset ja ojentajat!? Epäilen.

Joku siellä nyt on että joo näkyy, mutta et varmana ollut talvella läski!

Noi kesäkuntoon-yritykset on niin nähty, että minäpä yritänkin Joulukuntoon 2013!

Ajattelin että rupean syömään niin sanotusti järkevästi. Terveellisesti ja maltilla.

Juttelin asiaa innoissani fitnesshirmuvoimailijaystävälleni (ei tässä mitään nimiä viiti, mutta nettisivunsa ovat kukkalaakso.com) ja jo vain seuraavana päivänä pöydälläni oli purkki joka sisälsi mm. macaa, lucumaa, goijijauhetta ja psyliumia!?!

Mietin että jos rupeen tykkäämään esim. lucumasta, niin en varmasti tule saamaan sitä Lidlistä jatkossa. Tämän purkin lucuma on Perusta, ei siis varsinaista lähiruokaa. Mutta paskat siitä, jos se helpottaa Joulukuntoon pääsyä!

Joulukunto ei sit muuten tarkoita sitä että on kuten joulupöydän kunkku, vaan ihan samaa kuin kesäkunto ja rantakunto tms.

Mutta eikö mitään voi tehdä niinkuin rauhassa ja normaalisti. Eikö tavallisella kotiruualla tai sellaisella ravinnolla jonka nimet osaa sanoa, voi laihtua? Hirveetä hifistelyä heti. Mutta ei siinä mitään, meitsi diggaa ja samalla laihtuu silmissä!

Sama juttu muuten kuin jos lapsi haluaa vähän pelata jalkapalloa, niin samantien 6 krt viikossa treenit, oheiset päälle ja äiti sateessa buffettiin!

Mietin tässä vaan, että mitäs sitä nyt sit mummolle seuraavaksi sanoo kun hän kysyy "Mitä Sini haluaa syödä?".

"Haluaisin heraproteiinia ja psyliumia."

Ensimmäinen kuulostaa omalta rintamaidolta ja toinen räjähdeaineelta.

Jäädään seuraamaan tilannetta...

Aurinkoista viikonloppua!

Hyppää kaivoon!

Mukavia sattumuksia omakotitalon omistajalla.

Johdanto:
Olen joitain vuosia sitten havainnut oudon vajoaman etupihallani. Maa petti alla kun astuin ja soraa valahti pieneen onkaloon. Ajattelin että siinä on joku myyrän pesä tai vastaava. No se kuoppa kasvoi joka vuosi ja täytin sitä kaikella rojulla, oksilla ja haravointijätteellä, mutta se imi kaiken sisäänsä. Ilmiö oli jotenkin kaikille mysteeri keille asiaa päivittelin.

Mietin johtikohan kuoppa ihan Kiinaan asti?
Vai olisiko kyseessä sittenkin samanlainen vajoama kuin Guatemalassa vuonna 2010? Ja nyt Turussa.

No tänä keväänä tuo vajoama oli sen verran taas laajentunut että näkyviin tuli vanha rikkinäinen kaivonrenkaan reuna. Halkaisija jotain 1,5 m.
Mysteeri oli ratkennut! Mutta samalla tajusin ettei sellaista kaivoa millään raparperin lehdillä kyllä täytetä.

Taloni on Turun kaupungin vuokratontilla, joten ajattelin kysyä neuvoa vuokranantajaltani, miten tuollaiseen kuulu reagoida.

Toiminta:
Soitin kaupungin kiinteistöliikelaitokselle jonne vuokran maksan ja selitin löydöstä. Asia luvattiin viedä eteenpäin. Sitten soittikin vesiukko ja kertoi ettei se ole kyllä heidän verkostoaan. Vastasin että toivottavasti ei, sillä tuo on sellainen kaivo mihin on siis joskus heitetty ämpäri ja nostettu vettä taloon. Talokin on sentää 100-vuotias.

Kuvittelen että se on ollut joku tällainen ja nyt siis painunut vaan vuosien saatossa maan alle.

Ai niinku joku vanha kysyttiin? No en minä ainakaan ole pihalleni kaivoa rakennuttanut! Rakentaako joku keskustaan???
Hän ehdotti että täytän sen "jollain" maa-aineksella. Ilmoitin etten lähde minnekään nyt louhimaan ja ämpärillä raahaamaan "jotain" maa-ainesta pihalleni. Halusin vain että joku varmistaa ettei siitä ole vaaraa kellekään, minä pystyn yhden kuopan kanssa elämään kyllä. Hän sanoi että kai sinne voi pudotakin jos kokonaan pettää. Tämä tietysti helpotti oloani...

Tänään sitten aamulla pihaan tuli kaksi kuntatekniikasta vastaavaa isäntää. Toinen tökki kuoppaa rautakangella ja molemmat yhteen ääneen totesivat vain ettei kuulu heille, kuuluu taloon. Ihanaa omistan kaivon! Ja jos sieltä löytyy vaikka öljyä, niin sekin sitten kuuluu taloon, ei kaupungille! Eikö?

Mutta sinnikkäästi kysyin kuitenkin edelleen mitä sille pitäisi tehdä niin alkoivat selostaa jostain välikankaasta ja kivistä. Meinasin siihen että eikö se sit ois kuitenkin maan omistajan hommaa.
Tämän jälkeen tuli ihan maailman paras ja relevantein kysymys:

Onko sulla miestä?

 

Onko mulla miestä? Miten se liittyy kaivoon?

Vastasin että ei ole. Ja jatkoin hiljempaa että se on pudonnut tonne kaivoon.
Sitten miehet poistuivat.

No jos sinne nyt joku putoaa, niin ainakin olen raportoinut.

Sen pituinen se.

Ja vielä jälkikirjoitus:
Ja siis jos mulla olisikin mies niin olisiko se selvää, että se olis just joku maanrakennusinsinööri? Yhtä lailla se vois olla ulkoilmaa vieroksuva natusan-käsi, josta ei ois tuon taivaallista iloa kaivohommissa.

Rumaa kevättä!

Hei!

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Niin tässä sitä ois useamman tuhannen sanan verran rumuutta. Kun kylmä, yltiöliioitellun luminen talvi koittaa väkisin vaihtua sateiseen kesään niin siinä on tekemistä.

Tämä on se vuodenaika mitä kutsutaa kevääksi. Luonto herää eloon.
Nyt on sellanen hetki kun kaikki on vielä vain kuollutta ja koiranpaskaa pientareet täynnä.

Autoa ei voi ajaa katokseen ellei halua uida kotiin.

Omenat ois kai voinut kerätä syksylläkin. Mut kai se talvi sit silloinkin yllätti..?

Tilataidetta pihan perukoilla.

Rännit ei pysy kasassa kuin jeesusteipillä.

Mutta kaikki ei ole niin ankeaa kuin miltä näyttää. Lidlin lämpimästä, paistopisteen tuoksuisesta syleilystä saa vihreyttä kotiin!

Onneksi meillä on tuo valoisa keidas keskellä kaikkia harmaan ja rumanruskean sävyjä toistavan luontomme keskellä!

Luonnollinen siirtymä tai kömpelö aasinsilta poliittiseen osuuteen:

Ei heti uskoisi kun ulos katsoo, että koulujen kesäloma alkaa ens kuun jälkeen!

Haluan siirtää koululaisten lomia kaksi viikkoa eteenpäin. Ja sitten heräsin, että minähän siellä opetuslautakunnassa istun ja otan yhteyttä itseeni asian tiimoilta tuotapikaa!

Rumaa kevään jatkoa pullanmuruset!

Paska homma

Kyllä kuulkaa voi mennä arkinen asia hankalaksi.

Paska tarina tiivistettynä:

Mulla oli ollut jonkun aikaa hankaluutta vessanpöntön huuhtelunapin kanssa. Se oli katkennut sieltä tyvestä ja piti sit aika ajoin asettaa paikalleen.
No meinasin loppuvuonna että kyllä mä voin nyt satsata koko uuteen laitokseenkin.

Juttelin tätä asiaa ja sainkin yhteydenoton mieheltä joka näitä hommia kuulemma tekee, ja lupasi hommata mulle kunnollisen pöntön ja saan sen tukkuhintaan jos hän sen asentaa. No hei mainiota. Kerrankin ei tarvitse häiritä isääni tällaisen asian kanssa, vaan ihan itse isona tyttönä järjestän asian.

Uskoin herraan, että tietää mitä tekee ja annoin kriteerit että kunnollinen, jotta sit kanssa kestää, kun ei tuollaista tuotetta nyt jaksa elämässään montaa kertaa ostaa. (Tuossa vaiheessa vielä uskoin eläväni useita vuosia, nyt en enää ole niin vakuuttunut.) Sovittiin hinta ja sitten vielä pyysin, kun tukkuhintaan kylpyhuonetarvikkeita sanoi saavansa, sellaisen hienon sadesuihkun. Siitä tuli lisähintaa 110 euroa töineen.
Eipä siinä, kerranko nyt vähän kunnostan sitäkin huonetta. 

Tuli asennuksen aika ja meni päivä, meni toinen päivä, eikä se siunaman posliinihelvetti ollut vieläkään paikallaan. Sitten kun vihdoin sai sen pysymään kiinni lattiassa niin jo meni muutama päivä ja huuhtelunappi ei enää toiminutkaan kuten kuuluu. Jäi sinne alas.

No kehtasin sitten häiritä maailman pisimmän asennuksen jälkeen taas tätä isäntää, että nyt on pientä hankaluutta, voitko hoitaa kuntoon. Siinä vaiheessa olin jo niin kypsä koko herraan, että en voinut mennä kotiinkaan kun hän hääräsi siellä. Istuin kauppakeskuksen kahvilassa ja soitin pojalle joko jo voi tulla? Ei. No voiko jo tulla?
Usean tunnin puuhastelun jälkeen hän oli saanut homman hallintaan. Poika aivan pissahädässä siellä.
Jälkeenpäin pönttö-mies kertoi että oli 2 tuntia istunut ja painanut huuhtelunappia ja ihan hyvin toimi. Hei, mun vesi! Jos painaa kerran puolessa minuutissa 6 litran säiliön tyhjäksi, kahdessa tunnissa saa vettä kulumaan 1440 litraa. Minä maksan siitä!

No taas nappi toimi, ainakin päivän - ja sama show. Hermostuin niin, etten jaksa enää yhtään puhelua ja selittelyä mikä siinä nyt voi olla.

Rupesin tutkimaan mikä malli sinne mun kylppäriin nyt on tönäisty, niin sehän on Biltemasta, siis kaupasta missä myydään karvaisia ratin lämmittimiä. Hinta 69 e ja se pyytämäni "sadesuihku" oli 7,99 e. Sillä lailla.

Lisäksi pöntössä on täysin sopimaton istuin. Siihen sain vastauksen että kerro sitten mistä löydän sopivan! No en tiedä, Motonetista?

Kun ihmettelin hintaa, niin sain maailman hauskimman erittelyn, minkä mukaan omistan mm. seuraavia itselleni tuikitärkeitä tarvikkeita: betoniporanterä, 100 kpl ruuvitulppia 8 x 40 mm, erilaisia liimoja jne. Näitä ei mulla kyllä ole. Oiskohan muurannut siihen pöntön jalkaan?

Loppuviimeksi kun useista korjauskerroista huolimatta se astia ei tunnu tulevan kuntoon, kerroin että otin yhteyttä kuluttajasuojaan ja sieltä neuvottiin vaatimaan kaupan purkua. Se on tässä tilanteessa ratkaisu kun vekotin ei tule kuntoon korjaamalla ja tuhtaaminen sen kimpussa on aiheuttanut jo harmia; harmaita hiuksia, pissahätää, evakossa oloa ym.

No sitten tämä wc-ministeri  vallan hermostui ja kertoi että hän on asentanut 25.000 vessanpönttöä. Sit laskin mielessäni (mitään mielessäni laskenut, vaan töissä huvikseni laskimella), jos mun pöntön asennus ja säätäminen on tähän asti kestänyt 16 tuntia, niin 25.000 pöntön asennus on vienyt aikaa 400.000 tuntia, se on noin 16.666 päivää. Se puolestaan on 2.380 viikkoa. Yhteensä 45,6 vuotta, yötä, päivää asennusta. Tsiisus!

Mutta jos on tehnyt töitä vain 12 h / pvä, niin aikaa on kulunut  n. 91,3 vuotta.

Ja miksikö voi kestää noin kauan? No kun mun kylpyhuone oli vaan niin päin persettä rakennettu. Eikö siis rakennusvuonna 1923 ole otettu huomioon kaikkia vuoden 2013 rakennuslain määräysten mukaisia seikkoja? Apua, mihin voin valittaa?! Jos ostin vanhan puutalon, niin en odottanut saavani jämerä-kivitaloa.
Yritin selittää, että siinä samassa kohtaa on oletettavasti ollut pönttö 90 vuotta. Ja siinä OLI pönttö myös ennen kuin hän tuli sotkemaan elämämme!

Mut hei, kevättä kohti kera kevennyksen.

Puutarhatuoli lumen alta pilkottaa, en usko et on kesä kaukana, vaik' on vielä pakkasta. 

...Ja mä mietin kuinka mä ratsastin, kuinka autossa jo liikkuvassa sua halusin... Eiku ei tää nyt liittynytkään tähän.

Ja hei, eilen blogini täytti vuoden!
Tänä aikana 32 tekstiä on saanut reilut 30.000 katselukertaa. Ei se oikeisiin blogeihin verrattuna ole paljon, mutta tällaiselle paskanjauhannalle mielestäni oiva luku!

Ihme hiihtäjä!

Turun Sanomat on tänään hienosti uutisoinut miten lapset, jotka eivät osaa hiihtää voisivat pysyä poissa Impivaaran hiihtoradalta, eli kaupungin ylläpitämältä hiihtoladulta.

Linkki uutiseen

Uutisen mukaan kouluihin on lähetetty kirje, jossa opettajia pyydetään olemaan viemättä pieniä koululaisia hiihtämään Impivaaraan.

Soitin Vasaramäen koulun rehtorille ja hän lupasi etsiä kirjeen minulle. Ja yhdessä rehtorin kanssa ihmettelimme koko hommaa.

Olisiko asian voinut hoitaa jotenkin asiallisemmin? Turun kaupungin viestintä voisi hieman tarkistaa miten asioita tiedotetaan ja miten ne sitten leviävät paikallislehdistä iltapäivälehtiin. Tämä viesti ei varsinaisesti ole kutsu lapsiperheille muuttaa Turkuun, monien harrastusmahdollisuuksien kaupunkiin.

Mutta itse aiheeseen, eli siihen että paskat hiihtäjät ja räpiköivät lapset haittaavat “ammattihiihtäjien” suoritetta. Tätä voisi laajentaa kaikkialle. Huonommat ja hitaat autot pois nopeampien tieltä. Yleisöluisteluista myös niiden tukihäkkyröiden kanssa luistelemaan opettelevat lapset, kotiin! Tai jäädyttäkää pihallenne kenttä.
Hitaat uimarit vois lopettaa koko lajin, kun kuitenkaan ette pysy siellä hitaiden radalla. Ja te, jotka ette osaa kaupassa heittää niitä tavaroita vauhdilla siihen hihnalle ja samaan aikaan pakata niitä kassiin, kuolkaa vaikka nälkään, mutta ainakaan Lidliin teitä ei kaivata tukkimaan linjastoa. Ja muuten laskettelurinteissä aloittelijat vasta tiellä ovatkin ja kaikkien turvallisuus on vaakalaudalla.

Itse en osaisi varmastikaan hiihtää ja kunnioitan kaikkia jotka edes yrittävät, pakon edessä tai muuten. Sitä paitsi mitä ne superhiihtäjät luulevat olevansa? Teknisissä trikoissanne ja 5 sentin jäätyneen räkäparran kanssa näytätte naurettavilta. Samoin kuin ne samanhenkisissä trikoissa AUTOtiet valtaavat wannabe kilpapyöräilijät, olette ärsyttäviä.

Näitä kieltoja odotellessa. Turku on hieno edelläkävijä, ja avaa niin sanotusti latua muillekin kielloille.

Nyt kaikki ainakin tietävät mistä sanonta IHME HIIHTÄJÄ on peräisin!

Vaalikrapula

Vaaleista ja varsinaisesta äänestyspäivästä on nyt kulunut 10 päivää.

Kuulin, että vaalien jälkeen on tavanomaista kärsiä ns. vaalikrapulasta. Toki mulla oli vaalivalvojaisten jälkeen myös ihan perinteinenkin krapeli, mutta tunnistan myös tämän mahdollisen vaalien jälkeisen taantumuksen.

Se esiintyi mm. päiviä kestävällä non-stop syömisenä ja kyvyttömyytenä tarttua mihinkään arkiseen toimeen. Siivoaminen tuntui lähes täysin mahdottomalta edes ajatuksen tasolla.

Ruikutin tätä facebook-sivullani ja ystäväni saapui hätiin moppilahjoituksen muodossa, jos se innostaisi minua. Ja samana siunaman päivänä oli minulle tuotu kotiin Onnioon ekologinen moppisetti!

Kertakaikkiaan ja toden totta minä tartuinkin moppia varresta ja pyyhin ja pesin lattiat. Sen verran teen tuote-bloggausta kertomalla että tuo arkinen väline poisti mun suurimman kynnyksen tarttua pölyhelvettiin. Luulen nimittäin että imurin raahaaminen pitkin kämppää, johdon vaihtaminen pistokkeesta toiseen ja rappusissa imurin raahaaminen kerrosten väliä hiki päässä on historiaa. Mikrokuituliinalla ensin pöly, koirankarvat ja roskat kasaan, sitten märällä moppiliinalla pesu-show.

Eli nyt on vanhat pölyt pois nurkista ja ajatukset jo tulevassa!

Sitten haluan kiittää sydämestäni kaikkia äänestäjiäni! Tulos 156 ääntä oli monen mielestä yllättävä ensikertalaiselta, jolla ei ole mitään poliittista taustaa. Minut niin sanotusti bongattiin mukaan kadulta ja otin tämän kunnianosoituksena ja me teimmekin hienoimman kampanjan ikinä! Kampanja ja tuote riitti Kokoomuksen viimeisen perintöprinsessan titteliin ja varavaltuutetun paikkaan. Sitten kun Kokoomuksen koko valtuustoryhmä on nuhakuumeessa minä tärähdän lauteille!

                         

Kaalipaneeli

Menin tänään pikaisella varoitusajalla ensimmäiseen vaalipaneeliini! Paneeli oli yksi Animalian järjestämistä kuntavaaliseminaareista ja paikkana oli Turun kaupunginkirjaston auditorio.

Tarjoilu: kahvi, tee, soijamaito sekä maidoton ja munaton kakku.

Tilaisuuden alustajana toimi filosofi Sanna Joronen Turun Yliopistosta, aiheenaan ilmastonmuutos ja ruokatuotanto. Lihan tehotuotannosta aiheutuvat päästöt ovat 51 % koko maailman kasvihuonepäästöistä, Suomessa päästöistä noin kolmannes on lihansyöjien häpeäpaalu. Mietiskelin pitäiskö se jouluinen kinkkushow kriminalisoida..? Pidin toistaiseksi mölyt mahassani. Alkupuheenvuoro päättyi hienoon ajatukseen, miten toimii moraalinen mielikuvitus epäeettisten ja kestämättömien käytäntöjen muokkaajana...

Nämä possut ovat iloisia, koska kasvavat luomusikalassa.

Seurasi yleinen keskustelu ja kysymykset. Johan minä heti siinä vaiheessa rohkenin kysyä mitkä lihat edellä mainittuihin tilastolukuihin lasketaan? No nauta, sika, kana ja kala. (ei siis etanat ja sinisimpukat?) Lisäkysymyksiä en tohtinut heittää, että miten esimerkiksi poronlihan laita? Sen jalostus on kai jotenkin luomua, kun ne siellä tunturissa vaeltavat ja jäkälää popsivat. Mitä nyt jouluna lentelevät ympäri maailmaa kovin kiireisinä. Mutta ei kai siitäkään hiilidioksidipäästöjä synny? Onko siis eettisesti oikein syödä poroa? Mutta jos kaikki rupeaisivat syömään poroa, niin jo kohta nekin joutuvat kellot kaulassa rekineen karsinaan ja hihnaruokintaan. Ei sitäkään siis sais kauheesti ruveta suosimaan.

En tiedä miltä onnellinen kana näyttää, mutta tässä on ainakin onnellinen poro. 

Itse paneelin aihe oli kasvisruoka kouluissa. Kaikkien panelistien näkemys oli suht yhteneväinen. Ei kai kukaan suoranaisesti voi kasvisruokaa vastustaakaan. Minun mielipiteeni oli kuitenkin enemmän oppilaslähtöinen, sillä kouluruoka on valitettavan monelle lapselle päivän ainoa lämmin ateria. Monet lapset vierastavat kasvisruokaa, eikä sen pitäisi olla lainkaan mikään yllätys. Kun suomalaisten lasten lempiruokaa ovat lihamakaronilaatikko tai spaghetti ja jauhelihakastike, niin tarvitaan ruokatottumuksien muuttamisen tueksi asenteellista koulutusta ja maukasta kasvisruokaa. Ja koska kouluruoka on vielä lähtökohtaisesti ”pahaa”, on kasvisvaihtoehdon myyminen näille nirsoimmille tapauksille melkoinen haaste. Sehän menee niin, että vielä ekaluokalla kouluruoka on hyvää, mutta viimeistään kutosella se alkaa olla pahaa. Tähän kouluruokakulttuuriin vois tehdä jonkun faceliftin.

Tilliliha ei kaikille koululaisille maistu.

Yleisöäkin auditoriossa oli jonkin verran ja valtavana piristysruiskeena hyvin negatiivinen heppu takarivissä, jolla oli kommentti joka aiheeseen. Hänen mukaansa ihmisille syötetään sian ruokaa ja koska kolmannen sektorin palveluja käytetään, on Kokoomuksen vika, että hän saa kylmää ruokaa. ”Kokoomus tarjoaa vain kylmää ruokaa!” Meinasin kysyä että mikset mennyt lämpimään pöytään, mutta se ois ollut huono vitsi.

Itse olisin halunnut Animalian tilaisuudessa puhua enemmän eläinten oloista, eläinsuojelulaista ja rikkomuksista saatavien rangaistusten tehosta.

Allekirjoitin myös lakialoitteen turkistarhauksen lakkauttamiseksi.

Fuck my Turku

Ehdokaskoulutuksesta juuri kotiutuneena, pää on täynnä kysymyksiä. Että mitä helevettiä?

Muutamia poimintoja...

1. Työttömyys

Turussa on työttömyys huolestuttavan korkealla. Seuraava lause; tarvitsemme kipeästi ulkopuolista työvoimaa, sillä suurten ikäluokkien eläköityessä, se koittaa - TYÖVOIMAPULA!

Sama ihmetys kohtaa aina kun kirjoitellaan ja hätyytetään kotiäitejä kotoa pois lasten luota töihin ja veroja maksamaan. MIHIN? Töihin mihin? Sinne minne työttömät ei kelpaa? Vai niihin paikkoihin joihin työttömät ei halua?

Tällainen työvoimapulauutisointi ja kotiäitien töihin hätyyttely kummastuttaa työttömiä. Tätä dilemmaa pitäisi jonkun viisaan selkokielisen ihmisen vähän avata koko kansalle.

2. Fuck my Turku

Turkua ei pidetä vetovoimaisena kaupunkina. Mittausten mukaan Turku on vasta viidentenä isojen kaupunkikeskusten listassa vetovoimaisuudessa. Miksi?

Mihinkään muuhun kaupunkiin ei suhtauduta niin intohimoisesti kuin Turkuun. Vai oletko kuullut että joku pilkkaa kun kerrot olevasi Lappeenrannasta? Tai onko paljonkin jyväskyläläisvitsejä?

Tähän osaisivat varmasti ulkopaikkakuntalaiset vastata paremmin. Vastaukseksi ei kelpaa kauhia murre! Tai se että on saanut joltain turkulaiselta missiltä pakit.

3. Maahanmuuttopolitiikka

Meillä on kaksi isoa keskittymää maahanmuuttajien asuinpaikkoina. Varissuo ja Halinen. On maailmanlaajuisesti tutkittu ja tiedossa että kriisiraja maahanmuuttajien asuttamisessa samalle alueelle on noin 40 %. Turun Varissuolla ollaan liki tätä lukua. Miksi?
Miksi Turussa on annettu tapahtua tällainen rakenne näiden asumalähiöiden suhteen? Kai nämä alueet on heille asetettu ja annettu vaihtoehdoksi. Eivät kai he Etuovi.comistakaan ole lukeneet että Hintsa Knaapinkadulla on kiva kolmio, mennään sinne.

Tällaisia ajatuksia ja kysymyksiä. Joidenkin mielestä tyhmiä, useimpien mielestä ihan aiheellista pohdintaa. Kysyvä ei nimittäin tieltä eksy!

P.S.

Arjen epäonnistumisia

Eilisen illan pilasi ihan perinteinen pyykkäysvirhe.

Näitä peruspyykkäysvirheitähän on viisi.

1. Pyykin värjääminen

Syy: Musta, punainen tai tummansininen vaate valkopyykin joukossa.

2. Vaatteiden kutistaminen tai huovuttaminen

Syy: Liian kuuma pesulämpötila ja laiskuus jos pesumerkinnässä on käden kuva pesuvadissa ja survot vaatteen kuitenkin koneeseen.

3. Kännykän pesu

Syy: Et tarkistanut taskuja kaikkien vaatteista ja silloin syy on auttamatta sinun joka tungit vaatteet koneeseen, sillä luuletko että joku muu tarkistaa taskuja.

4. Paperinöftää koko koneellisessa mustia vaatteita

Syy: Sama kuin edellä.

5. Kaarituki pesurummussa

Syy: Mitäs et käytä pesupussia tai pese rintsikoita käsin.

Tällä kertaa kävi kohdassa 2. kuvailtu tapahtumasarja. Pojalla oli tänään koulukuvaus ja päälle piti ehdottomasti saada uusi (ystävältäperheeltä peritty) hieno harmaa neuletakki. Siis aivan lemppari! Minä sitten illalla vielä tönäisin koneen tulille ja valvoin väkisin pesuohjelman loppuun. Pengoin unen pöpperössä sen neulemöykyn rummusta ulos niin voi taivas, 160 cm neuleesta tuli, sanotaan nyt karkeasti arvioiden tuollainen 86 cm vauvalle sopiva lämmin huovutettu pusakka. Tai mikä tuollainen neljän pesupallon korkuinen koko nyt olisi?

Hetken pelkäsin miten aamulla selitän tapahtuneen ja pelkäsin draaman sävyttämää showta. Mutta pelastuksekseni poikani on huoleton ja leppoisa kaveri, joten sain osakseni vain pienen hymähdyksen joka selkeästi sisälsi pienen virneen siitä että minullekin käy taas välillä jotain. Oikeastaan olinkin vain itselleni kypsä tästä, että pilaan näin hyviä vaatteita.

Pyykkihommista jatkaakseni, olisko Vanish antioksidant (vai mikä actimel se nyt on) sopiva tällaisiin kohteisiin?

Näin arkisia asioita tähän väliin. Ja mikäs se sateista maanantaita paremmin piristäisikään!

Minulla on mielipide!

Tämä on mielipidekirjoitus! Mielipide, mielipide, mielipide! Nyt löytyy helposti googlesta.

Mielipide on yleisesti ottaen joukko ihmisen omia ajatuksia jostakin tietystä asiasta tai aiheesta. Mielipide muodostuu ihmisen omista kokemuksista sekä kuulemista tai näkemistä aihetiedoista. (Wikipedia)

Ennen vaaleja KAIKILLA on mielipide. Niitä on aivan sairaasti enemmän kuin keskimäärin muina aikoina.

Keksikää nyt jokin ajankohtainen aihe ja kirjoittakaa hyvät ehdokkaat. Jos et taukoamatta ole jotain mieltä jostain, et taida mikään oikea ehdokas ollakaan. Aiheesta viis. Toriparkkikirjoittelu on niin laastsiison, että siihen on täysin tylsää enää puuttua. Minäkin menin laittamaan lusikkani siihen soppaan kesäkuusssa kirjoituksessani Toriparkissa tavataan.

Toisaalta kannattaa olla sitä mieltä, että mahdollisimman moni olisi samaa mieltä. Tai ainakin kirjoituksen tulisi herättää fiilis, että nyt on valveutunut kaveri kyseessä. Ja kirjoitustaitoinenkin. Oikeinkirjoitukseen kannattaakin muuten kiinnittää huomiota ainakin lehtiin päätyvissä kirjoituksissa, sillä kirjoitusvirheet ovat ärsyttäviä, oli aihe mikä hyvänsä. Liian laihat barbit tai maahanmuuttopolitiikka.

Minulla on miltei kaikesta mielipide. Haloo, kaikilla on. Minun mielestäni Bepanthen pitäisi olla muovituubissa ja Aurajuusto uudelleensuljettavassa pakkauksessa. Puuterit ja kaikki kakkumalliset meikit, pitäisi kestää loppuun asti murenematta. Jos niiden takia on yksikin karvainen elukka saanut surmansa ja niitä ei saada kehitettyä siihen malliin ettei joka helvatin laukku olisi rasvassa ja meikkitöhnässä, niin on se kumma.

Minun mielestäni myös se on kummallista, että Kelaan pitää kiikuttaa kaikki liput ja laput, todistukset ja päivitykset. Talonkirjat ja palkkatodistukset. Eihän näiden mitään salaista tietoa luulisi olevan? Ja jos ei niitä toimita, niin ne tietävät asiat kuitenkin. Testataanko tässä luotettavuutta vai muuten vaan tarjotaan etuudenhakijalle jotain hommaa?

No tässä muutamia mielipiteitä näin lauantaipäivään. Mitä mieltä sinä olet?

p.s. Minulla on mielipiteitä ihan kaikkina vuodenaikoina!

Hyvää Sinin päivää!

Jo vain oli mukava sunnuntaipäivä! Aamutuimaan ystävättäreni oli ovella ja toi mukanaan ison palan juustokakkua! Silloin ei voi väärällä jalalla aamu alkaa. Ja hyvä niin, sillä jalat olivatkin koetuksella kun minä ja Sissiryhmä, eli vaalitiimini jalkautui Turun torille Maalaismarkkinoille.

Kesän toisen kerran otin fillarin alle, ajattelin olla todellinen Arkijärki-ihminen. No takakumihan siitä Tuomiokirkolla puhkesi. Talutin lopun matkaa ja nyt ei ole selkeää suunnitelmaa miten saan sen korjaamolle, molle. Mutta mietin sitä syksymmällä... Ja sitten se jo onkin varmaan tönäisty Aurajokeen, yksi huoli vähemmän. Tiettekö sanonnan huoleton mies on hevoseton mies?

Aurinko kuitenkin paistoi, ja osaksi varmasti siitä johtuen minun lisäkseni muutkin turkulaiset olivat vallan iloisella päällä. Lukuun ottamatta yhtä markkinakauppiasta joka oli käydä kimppuun kun parveilimme hänen kojunsa liepeillä. Tarkalleen ottaen en tiedä mistä se valtava viha kumpusi, mutta hän ei tainnut olla turkulainenkaan. Häntä harmitti siis se, ettei voi äänestää minua! Ymmärtäähän sen.

Paikalle haettiin oikein torivalvoja/järjestysmieskin tilanneta selvittämään, samaan aikaan kun viiksi-isäntä nimitteli minua kreikkalaiseksi. Ei tarkoittanut ulkonäköä. Mutta järkkä oli vallan tilanteen tasalla ja kertoi kansalaisten oikeudesta kuljeskella torilla. Annoin hänelle rintanapin! Vaikutti näet Arkijärki-ihmiseltä.

Kotiin lähdin ison rasvaisen neulamuikku-ropposen kanssa.

Nyt vain kiitän kaikkia kivasta ulkoilupäivästä. Ja toivotan mukavaa nimipäivän iltaa itselleni!

Sini on vastuullinen valinta :)

Ei kukkokaan käskien juokse

Lasten harrastamisesta puhutaan paljon. Minkä ikäisenä lapsen kuuluu aloittaa jokin harrastus? Montako päivää viikossa pitäisi olla harrastuksia? Mikä on tarpeeksi? Mikä on liian vähän?

Googlettamalla "lapset ja harrastukset" löytyy aiheesta artikkelia artikkelin perään.

On sitten kaikenmoisia suosituksia. Mutta onko näihin muka jotain oikeita vastauksia? No ei tietenkään! Vanhempien pitää tuntea oma lapsensa, eikä mennä minkään suositusten mukaan.

Ihan kuulkaa Arkijärki käteen tässäkin asiassa ja miettikää mikä on juuri sinun lapsellesi parhaaksi. Ei siis sinulle! Niitä kentän laidalla riehuvia ja kiroilevia ukkoja on jo ihan tarpeeksi.

Paljon herättää keskustelua se, miten jokin harrastus vie kaiken vapaa-ajan, eikä lapsella jossain kohtaa ole edes mahdollisuutta kokeilla tai toteuttaa muita kiinnostavia lajeja tai toimintaa.

Musikaalinen lapsi soittaa ja laulaa omaehtoisesti ja liikunnallinen lapsi liikkuu ilman maksullista liikuttamista. Mutta sitten on vanhempien harkinnan varassa pitäisikö lapsen saada tukea näissä asioissa mihin kiinnostus ja lahjat selkeästi viittaavat.

Minun lapseni liikkuu siinä määrin, että häntä on miltei mahdotonta pysäyttää. Hän pyöräilee, skeittaa, skuuttaa, juoksee, ui, hyppii, kiipeilee, snoukkaa, ja joskus vielä luisteleekin tai potkii palloa ja tanssii. Mutta näistä hän HARRASTAA vain tanssia. Eli vain siitä opetuksesta minä pistän kättä taskuun. Muu on omaehtoista vapaa-ajan käyttöä.

Maalla

Merellä

Ilmassa

Kaiken harrastamisen pitää perustua lapsen omaan tahtoon ja haluun. Kehitys tapahtuu muutenkin omalla ajalla, ei harjoituksissa. Lahjakkuudet ovat intohimoisia oman lajinsa suhteen. Jari Litmanen on kertonut että hän jäi aina treenien jälkeen potkimaan palloa pimeään asti. Muut eivät jääneet.

Miten sitten saada vähän liikkuva lapsi mukaan toimintaan? Kynnys hypätä mukaan ja koittaa eri lajeja pitää olla todella matala. Lapsetkin haluavat olla hyviä siinä mitä tekevät. Jos ei koe olevansa sopiva johonkin joukkoon, millä sitä sinne saa? Valmentajat ja seurat voivat ihan katsoa peiliin kun mietitään kansanterveydellisiä näkökulmia ja miksi lapset eivät liiku niin paljon kuin ennen.

Pitää erottaa "ammattimainen" harrastaminen ja omaksi iloksi tapahtuva harrastaminen. Jos haluaa soittaa viulua, ei sitä tarvitse soittaa 6 kertaa viikossa opettajan avulla kuten esim. jalkapalloa. Viulua voi soitella silloin kun sopii, kerran viikossa tai muutaman minuutin päivässä. Jalkapalloa on miltei mahdotonta harrastaa vain kerran viikossa ja sitten muina päivinä potkia silloin kun siltä tuntuu tai vaikka käydä partiossa ja kuviskerhossa sen lisäksi.

Omanlaisia ajatuksia herättää myös lastenpsykiatrian erikoislääkäri Janna Rantalan kirjoitus:

"Me vanhemmat usein ajattelemme lapsen vahvuuksien olevan jotain suoritettavaa, kuten urheilullisuus, musikaalisuus, matemaattisuus. Emme osaa aina arvostaa elämässä pitkälle kantavia ominaisuuksia kuten vaikkapa leikkitaitoja, huumorintajua, empatiakykyä, rohkeutta kokeilla uusia asioita, harkitsevuutta tai maailman säteilevintä hymyä. Lisäksi haluamme tukea ”vahvuuksia” esimerkiksi harrastuksilla, kun lapsi tarvitsisi eniten tukea juuri ”heikkouksissaan”!

Tästä aiheesta on monia mielipiteitä, tässä esitin omani ja siihen mulla on kuin onkin oikeus. Toivon vaan, että kaikki ajattelevat asioita oman lapsen silmin ja lasta tukien, ei ympäristön paineiden kautta.

Ja aivan oma lukunsa onkin sitten raha ja miten se vaikuttaa lajivalintoihin. Sen nyt jokainen voi ihan itse miettiä. Sen vain sanon, että luojan kiitos minun lapseni ei ole koskaan halunnut harrastaa jääkiekkoa tai ratakelkkailua.